Moi! Niiku varmasti olette huomanneet, en saanut koskaan osaa tehtyä. Nimittäin jouduin poistamaan simsin koneelta, ja muutenkaan AIKA ei vaan ole riittänyt tämän ajattelemiseen. Tänään sitten aamulla tuli hirveä inspis että nyt vois kirjottaa osan, sitten muistinkin että eihän mulla edes peliä ole enään tässä koneella... Mutta tässä on nyt sitten kuvia mitä neljänteen osaan olisi tullut! Ja vielä ei sanota hyvästi, saatan ehkä palata uuden tarinan kanssa... mutta en lupaa mitään.

 

 

Moi!

Tässä on nyt sitten vihdoin tämä osa Gustavin perheestä. Niinkuin huomasitte että osan tekemisessä meni paljon aikaa, ja luultavasti myöhemmissäkin osissa. Koulu kun on alkanut ei millään aika riitä tähän, mutta yritän kuitenkin saada osia tehtyä. Mutta enpäs tässä enempää kirjoita, hyviä lukuhetkiä! :)

 

 *

Gustavin perhe oli juuri saapunut heidän jokapäiväiseltä kävelyltä. Olihan päivä ollut aurinkoinen eli aivan loistava sää käydä hieman ulkoilemassa.

Perheeseen kuului Amos Gustav, Laura-Lydia Gustav (jota myöskin Lydiaksi kutsuttiin) sekä heidän tyttärensä Lily Gustav.

Gustavit olivat muuttaneet vain vähän aikaa sitten heidän uuteen sievään taloonsa, joka sijaitsi tietenkin Whiteshiressä. Perhe oli tutustunut jo kaupungin muihin asukkaisiin vaikka muutosta ei ollutkaan pitkä aika.

Perhe kuitenkin siirtyi nopeasti sisälle, koska Amoksen piti hoitaa taloutta ja etsiä heille lastenvahtia. Laura-Lydia ei tykännyt tästä että heille tulisi joku aivan uusi lastenvahti, kyllähän hän voisi itse hoitaa lapsensa. Mutta tässä hänen miehensä oli järkkymätön eikä suostunut siihen että hänen vaimonsa kasvattaisi itse heidän tyttärensä.

Laura-Lydia rakasti lastenhoitoa ylikaiken ja piti huolta että hänen pikku tyttönsä saisi kaiken minkä haluaisi, ja oppisi hyville tavoille. Kaikista eniten hän toivoi että Lily saataisiin hyviin naimisiin, vaikkapa kuninkaan poikien kanssa. Heillä olikin aika hyvät välit kuningas perheen kanssa, joten toiveet saattaisivatkin toteutua.

'

Alakerrassa, Amos oli siirtynyt soittamaan pianoa. Musiikki oli hänen intohimonsa, ja hän olikin todella musikaalinen. Yleensä Amos ja Laura-Lydia lauloivat duettoja yhdessä, vieraat rakastivat kun kuulivat heidän äänensä.

"Rakas, tässä on nyt tämän päivän lehti." Laura-Lydia sanoi

"Pistäisitkö rakas sen pöydälle, luen sen myöhemmin. Toivon että tänään löytäisimme vihdoinkin lastenvahdin. Sinä saisit enemmän vapaa-aikaa itsellesi, ja voisit vaikkapa kehittää ruuanlaittotaitojasi."

Laura-Lydia katsoi miestään hieman vihaisesti. Kuinka tämä kehtasikaan puhua hänen ruuanlaittamisesta.

"Voi kyllä. Mutta muista olen aina sanonut että pystyn kasvattamaan lapsemme aivan itse. Ja vapaa-aikaa minulla on paljon ja olen hyvä laittamaan ruokaa." hän tiuskasi miehellensä ja meni sohvalle lukemaan.

Luettuansa päivän uutiset Lydia aloitti itse etsimään lastenvahtia. Hänen onneksi lehdessä ei ollut ilmoitusta ja hän huokaisi helpotuksesta.

"Rakas vaimoni, alkaisitko jo valmistamaan päivällistä. Kello on jo venähtänyt paljon. " Amos sanoi.

" Kyllä. Lehdessä ei ollut ilmoitusta lastenvahdeista." Lydia vastasi.

"Sinä sanot noin aina. Mutta muista että tarkistan lehden ja en pidä valehtelusta. Me hankimme lastenvahdin ja se on päätetty."

Lydia huokaisi, asetti lehden pöydälle ja siirtyi keittiöön. Mies taas jäi soittamaan pianoansa. Hän oli kyllästynyt hänen miehensä puheisiin, hän toivoi olevansa itsekin mies. Elämä olisi helpompaa, saisi itse päättää mitä perheessä tapahtuisi välittämättä muiden sanoista.

Lydia rupesi valmistamaan ruokaa. Tänään heille oli kutsuttu vieraita, ja ruuan pitäisi olla hyvin valmistettua.

Lopulta vieraat saapuivat. Lydia meni toivottamaan kuningattaren tervetulleeksi.

"Voi hyvänen aika, näytät upealta!" Hän huudahti

"Voi kiitos. Sinäkin olet erittäin kaunis Lydia tänään." Kuningatar vastasi

"Ja sinäkin, olet upea Edith, mutta tervetuloa!"

"Kiitos. Emme olekkaan nähneet vähään aikaan, missä olet ollut?"

"Voi, olemme etsineet lastenvahtia ja muita työläitä asioita, en olekkaan ehtinyt käydä ostoksillakaan pitkään aikaan." Lydia sanoi.

Naiset siirtyivät sisälle, jolloin Amos meni tervehtimään kuningasta.

"Hyvää päivää. Ja tervetuloa!"

"Kiitos. Mukava taas nähdä näin pitkästä aikaa." Kuningas sanoi.

Miehet vaihtoivat kuulumisiansa hetken aikaa, kunnes siirtyivät sisälle naisten pariin.

"Tämä tikkapeli on loistava!" kuningatar nauroi ja heitti tikan.

"Pitäisiköhän meidänkin perheen valmistaa tuollainen tikkataulu. Voi kuinka voisin kuvitella että mieheni ei muuta enään tekisikään kuin heittäisi tikkaa" Edith sanoi

"Minulla on ollut tälläinen peli silloinkuin olin vielä nuori tyttönen. Pelasin aina tätä silloin kun asuin Ranskassa perheeni kanssa , ja lopulta isäni suuttui kun unohdin pianon soiton ja kielien opiskelun kun innostuin niin kovasti tästä, silloin pelini vietiin pois ja tämä onkin ensimmäinen kerta kun pääsen taas pelaamaan tätä!" Kuningatar sanoi innoissaan.

Naiset pelasivat vielä hetken kunnes miehet saapuivat sisälle. Silloin he siirtyivät vaihtamaan kuulumisia ja antoivat miesten pelata.

Ruoka olikin pian jo valmista. Lydia kutsui vieraat ruokapöytään.

"Minun on aivan pakko sanoa, mutta ruokasalinne on upeasti sisustettu." Edith sanoi

"Kiitos, mietin todella kauan miten sisustaisimme ruokasalin, ja oikenlaisia tapetteja ja kalusteita ei ollut helppo löytää." Lydia vastasi

Puhe siirtyikin nopeasti ruokaan, josta vieraat pitivät todella paljon ja pian myös lapsiin. Lydia oli iloinen huomatessansa kuningattaren kuuntelevan innoissansa, kun juttelu siirtyi naimakauppaan. Ehkäpä heidän tyttärestänsä tulisikin jokin kaunis päivä kuningatar...

Ruuan jälkeen, Lydia siivosi astiat ja alkoi puhumaan Edithille. "Haluaistko nähdä tyttäreni?" Lydia kysyi. " Voi se olisi ihanaa, kuinka vanha hän olikaan?" Edith ja Lydia siirtyivät yläkertaan jossa, Lydia esitteli pienokaisensa ystävättärellensä.

Kello olikin jo paljon ja oli vieraiden aika lähteä kohta tulisikin pimeä. Naiset hyvästelivät toisensa ja miehet toisensa ja niin he lähtivät hienoissa kärryissä kohti omia kotejansa.

Vieraiden lähdettyä, Amos meni tyttärensä luo katsomaan tätä.

"Oletpa sinä kaunis. Voisinpa vaikka vannoa että äitisi unelma toteutuu, ja sinusta tulee vielä kuningatar!" Tämä puheli

Tytön varalle olikin jo laskettu suuresti. Onneksi tämä oli vielä nuori ja ei ymmärtänyt itse vielä mistään mitään. Mutta kuinka paljon paineita hänelle myöhemmin tulisikaan vanhempien toiveista.

Lydia oli hyvin väsynyt koko päivästä. Vieraiden kutsuminen oli yllättävän raskasta varsinkaan kun heillä ei ollut vielä sisäkköä. Lydia pukutui yömekkoonsa ja siirtyi pedin puolelle.

Amos olikin jo sängyssä odottamassa häntä.

"Lydia rakas, puhuisimmeko hetken" hän sanoi.

"Mikä ettei" Lydia vastasi hieman hermostuneesti.

"Olit loistava tänään. Vieraat viihtyivät todella hyvin."

"Kiitos, mutta Amos minua väsyttää kamalasti." Lydia sanoi

"Olen miettinyt.. että meidän on aika yrittää lasta. Tarvitsemme perijän."

Lydia ei uskaltanut väittää mieheänsä vastaan, vaan antautui tämän tahtoon.

 

**

Lily olikin jo herännyt viideltä aamulla. Tyttö oli kova aamuvirkku. Lily oli ikäisekseen aika viisas lapsi ja erittäin kiltti, hänellä oli siis todella hyvä luonne, josta olisi paljon hyötyä hänelle.

Aamulla Laura-Lydia siirtyikin heti keittiön puolelle. Tänään hän valmistaisi miehellensä ihanan aamiaisen.

Syödessänsä aamupalaa Amos mietti mistä saisi työpaikan. Politiikka kiinnosti häntä paljon, ja Amos odottikin milloin töitä olisi tarjolla. Hän halusi tehdä työtä perheensä eteen niinkuin hänen isänsä. Amos tulikin rikkaasta perheestä, ja hänellä oli ollut monta veljeä. Hän oli itse isänsä lempipoika ja muut veljet olivatkin siitä kateellisia. Mutta entinen elämä oli jo unohdettu ja Amos keskittyikin nyt omaan perheeseensä.

Ylhäällä Lydia olikin jo Lilya hoitamassa. Tyttö vaati kovasti äitinsä huomiota, ja huomiota ei voinut olla Lydialta saamatta.

 

Lilyn oli jo aika mennä päiväunille ja niin Lydia nosti tyttärensä pinnasänkyyn ja suukotti tätä poskelle. Voi kuinka tyttö olikin jo kasvanut siitä kun hän synnytti tämän, Lydia ajatteli. Pian tämä olisikin jo kouluikäinen, ja he etsisivät tälle tulevaa sulhasta.

Sillä välin Amos oli peseytynyt ja siirtyi nyt lukemaan kirjoja. Hän löysi heidän pienestä kirjakaapista heti mieluista luettavaa.

Lilyn ollessa päiväunilla, Lydia alkoi siistimään tämän huonetta. Leluja oli lattialla ja syöttötuolikin oli likainen! Hän lupasi itselleen hankkivansa sisäkön heti kun hän olisi raskaana, ja ei jaksaisi hoitaa itse kotitöitä.

Lily ei kauaa nukkunut, kun äitinsä sähelsi huoneessa, ja niin tämä heräsi. Lydia nosti heti rakkaansa syliinsä ja asetti tämän syöttötuoliin. Tytön syödessä Lydia siirtyi alakertaan tekemään päivällistä.

Lydia valmistasi tänään kalaa, jonka he olivat ostaneet torilta. Lydia tunsi itsensä hyväksi vaimoksi, osasihan hän jo tehdä monia erilaisia ruokalajeja sekä hoitaa heidän pienokaistansa. Kuinka ylpeä Amos hänestä olisikaan!

"Lydia. Olen todella ylpeä sinusta, olet hoitanut tehtäviäsi todella hyvin." Amos sanoi hymyillen . "Et usko kuinka sanasi lämmittävät minua, Amos. Oletko huomannut kuinka paljon Lily on jo kasvanut!" Lydia vastasi miehellensä ja silitti tämän kättä . "Olen, meidän pitäisi jo miettiä kenelle naitamme hänet." Amos mietti.

Lydia jäi siivoamaan astioita, ja niin Amos meni yläkertaan katsomaan tytärtänsä. "Isin pikku tyttö! Oletpa sinä suloinen." Amos sanoi ja nosti Lilyn ilmaan. Lily ei osannut puhua, joten Amos päätti opettaa pienokaiselle muutamia sanoja.

 

Pian olikin jo myöhäinen ja Amos nukutti Lilyn. Sen jälkeen hän siirtyi makuuhuoneeseensa, Lydia odotti häntä jo sängyllä. "Me tarvitsemme perijän. En ole vieläkään raskaana." Lydia sanoi hermostuneesti.

Mutta Amos ei suuttunut vaan kellisti vaimonsa ja suuteli tätä. "Mutta pian on." Amos sanoi hellästi.

***

Aamulla Lydia heräsi kun Lily taapersi heidän huoneeseensa. "Lily, rakas, kuinka sinä oikeen pääsit kehdostasi." Lydia ihmetteli ja nosti tytön syliin.

"Kuinka nukuit?" Amos kysyi vaimoltansa. "Oikein hyvin.. mutta huomasin aamulla kuinka Lily oli huoneessamme.Miten hän on voinut päästä pois kehdostaan?" Lydia ihmetteli. Amos nauroi ja sanoi: "Voi tyttöämme, hän tietenkin kiipesi kehdosta!" "Mutta mistä Lily sellaista on oppinut!" Lydia vieläkin ihmetteli.

Lydia yritti opettaa Lilya puhumaan vielä enemmän. Tänään olisi tytön syntymäpäivät.  Viereisessä huoneessa Amos soitti pianoa hiljaisesti, ja kuunteli vaimonsa opetusta. Lily osasi vain vähän sanoja, ja Lydia näytti erittäin turhautuneelta.

Mutta Amos ei kauaa jaksanut pianoa soittaa vaan siirtyi pian sohvan puolelle päiväunille. Hän näki unta kuinka Lily kasvaisi ja nousisi valtaistuimelle...

Amos haki Lilyn yläkerrasta ja auttoi tätä puhaltamaan Lydian tekemästä kakusta kynttilät. Lydia hurrasi taustalla ja pian kynttilät olivat sammuneet.

****

(Huomaatte tuolla ylhäällä varmaan tuon laatikon, unohdin muokata tästä kuvasta alaspäin olevista tuon pois. En millään jaksanut muokata sitä enään uudestaan kuvista kun ne olivat jo latautuneet photbuckettiin. Pahoittelen.)

Aamu sarasti jo, ja Lily oli vaihtanut uudet vaatteet ja äiti oli laittanut hänen hiuksensa kiharoille. Tänään oli siis hänen ensimmäinen koulupäivä, ja hänen piti laittautua kauniiksi. Lilyltä oli kasvaessa kadonneet hänen kauniit kupariset kutrinsa, ja hiukset olivat tulleet tummemmaksi.

Lily ehti soittaa pianoa vain vähän aikaan kun hän jo kuuli koulukärryjen tulevan. Yhtään jännittämättä hän käveli ulos ja lähti kouluun.

"Huomasitko kuinka kaunis pikku Lily onkaan!" Lydia huudahti ja taputti miestänsä olalle. "Huomasin tietenkin, aivan äitinsä näköinen." Amos vastasi vaimollensa hymyillen.

Lydia huomasi saaneensa paljon ylimääräistä aikaa Lilyn kasvaessa. Hänellä riitti aikaa vaikka kuinka paljon. Lydia löysi uusia hyviä reseptejä hänen reseptikirjastaan. Pian hän kokeilisikin näitä ja kutsuisi taas vieraita.

Lydia alkoi soitella taas ystävillensä. "Edith, kuulitko jo, Lily on täyttänyt vuosia."Lydia huudahti innostuneesti. "Voi, onnea hänelle. kuinka sinä voit Lydia?" ja näin naiset jatkoivat keskustelua.

Pian puhelin taas soi mutta tälläkertaa soittaja ei ollut Lydialle. "Hei tässä kuningas. Minulla olisi asiaa miehellesi." kuului puhelimesta "Pyydän hänet heti tänne.Pieni hetki." Lydia sanoi kummastuneesti. Miksi kuninkaalla olisi asiaa hänen miehellensä juuri nyt?

Amos vastasi puhelimeen. Lydia kyseli kovasti mitä asiaa kuninkaalla oli ollut, mutta Amos sanoi sen olevan salaisuus ja että hän ei saa puhua siitä.

Lily oli päässyt koulusta. Hän vilkutti kaikille uusille ystävilleen. Koulussa oli ollu hänen mielestä kivaa,mutta tylsää. Miten ketään pystyi kiinnostamaan kaikki ne laskut sun muut Lily mietti.

"Isä. Sain paljon läksyä koulusta. Pystyisitkö auttamaan minua niissä?" Lily kysyi isältänsä. "Voin tietenkin. Eihän minulla tässä muute tekemistä olekkaan." Amos sanoi ja auttoi tytärtänsä.

Ilta saapui. Amos ja Lydia lukivat huoneessansa kirjoja. "Amos.. en ole vieläkään raskaana." Lydia sanoi hiljaa.

"Meidän pitää vielä yrittää. Perijä pitää saada." Amos sanoi hieman vihaisena. "Olemme jo yrittäneet kauan mutta et ole tullut raskaaksi" hän jatkoi.

"En tiedä mikä minulla on. Tänään me saamme lapsen alulle." Lydia sanoi itsevarmasti ja pisti kirjan pois.

Lilykin siirtyi hänen makuuhuoneeseensa. Tyttö oli saanut aivan itse päättää minkälaiseksi huone sisustettaisiin.

****

Lydia nousi kylvystä ja yhtäkkiä häntä alkoi pahoinvoimaan. Lydia melkein oksensi mutta sai jotenkin itsensä pidätettyä oksentamasta. Hän oli nyt varma että hän olisi raskaana!

Lydiaa väsytti todella paljon. Vauva vei hänen voimiansa niin paljon, Amos ei vielä tiennyt lapsesta, mutta pian varmasti tietäisi koska Lydia ei ikinä nukkunut päivällä tai voinut pahoin aamulla.

Heti herättyään Lydia alkoi valmistamaa päivällistä. Lily oli mennyt jo kouluun ja Amos luki olohuoneessa kirjoja.

Edith ja Harvey Mitch olivat tulleet kylään. "Edith, ihana nähdä pitkästä aikaa.." Lydia huudahti ja suuteli tätä poskille. "Älä muuta sano. Kuinka te voitte nykyään" Edith kysyi kohteliaasti. "Erittäin hyvin, kiitos kysymästä. Entäpä te?" Lydia sanoi.

"Erittäin hyvin myös." Edith vastasi ja esitteli miehensä Lydialle joka kohteliaasti kätteli tätä vaaleansini silmäistä miestä. Voi kuinka komea mies Harvey olikaan, Lydia aivan punastui katsoessaan tätä silmiin.

Vieraat kävelivät Gustaveiden puutarhassa hetken aikaa. Mutta he eivät voineet viipyä kovin pitkään koska kotona heitä odotti Stella  niminen tytär joka tarvitsi hoitoa.

Toinen päivä koulussa oli Lilyn mielestä vielä parempi kuin eka päivä. Hän viihtyi kavereidensa kanssa todella hyvin ja huomasi muiden tyttöjen pitävän häntä heidän esikuvanaan. Tämä antoi Lilylle paljon itsevarmuutta.

"Miten koulussa menee, Lily?" Amos kysyi päivällisellä "Isä, minulla menee todella hyvin. Olen saanut erittäin paljon uusia kavereita ja he pitävät minusta aika paljon." Lily sanoi hymyillen. Amos oli ylpeä tyttärestään ja alkoi uskoa tämän saavan loistavan elämän.

Illalla Lydia huomasi hänen vatsansa kasvaneen, huomenna hän kertoisi miehellensä lapsesta.

Niin Gustavit menivät nukkumaan ja odottamaan seuraavaa päivää.

*

Tässä oli nyt tämä osa. Huomasitte varmaan että kirjoittamisessa meni aika kauan... osia ei siis luultavasti koskaan tule tiheään tahtiin, mutta varmaan tämä on kuitenkin parempi kun ei mitään :)

 

 

Hei vain kaikille, olen tässä nyt pitänyt taukoa tästä, aika ei oikein ole riittänyt pelaamisen eikä osien kirjoittamiseen. Siitä milloin seuraava osa tulee en osaa sanoa vielä mitään, mutta yritän saada pian sen valmiiksi.

Hei! Tässä on nyt toinen osa, kertoo Morganin perheen (kauppiaiden) elämästä!

(kuvia n. 100)

*

 Perryjen naapurit, Morganit olivat jo kauan asuneet Whiteshiressä. Patsy ja Paul olivat menneet naimisiin hyvin nuorina, ja heille oli jo pari vuotta myöhemmin siunautunut tytär, Polly Morgan. Herätessänsä aamulla Patsy oli huomannut ulkona olevan aivan loistava ilma ja oli vienyt heti Pollyn nauttimaan ulkoilmasta. "Voi että kun on kaunis ilma, vai mitä Polly! Isäsi pitäisi aivan kohta alkaa kyntämään kasvimaatamme, mutta sen aikaan voimme leikkiä tässä." Patsy sanoi.

Sisällä Paul luki kirjaa. Hän piti kirjoista, enemmän kuin mistään muusta. Paul oli aika hiljainen, hän ei hirveästi koskaan puhunut, monet väittivät hänen ennen olleen puhelias mutta naidessansa Patsyn vastoin isänsä halua, oli tämä muuttunut hiljaiseksi. Mutta kukaan ei ollut varma oliko tämä väite totta.

Paulin unelma oli pieni ostospuoti heidän omalla piha-alueella, mutta tällä hetkellä varat olivat niin vähissä että hän tyytyi viljelemään. Hänen vanhempansa olivat kuolleet jo ajat sitten, jolloin Paul oli perinyt Morganin suvun perintötilan. Tila oli aika pieni, mutta sievä. Tila määräytyisi hänen kuolemansa jälkeen pojalle jota he eivät olleet kyllä vielä saaneet, mutta tämä ei haitannut Paulia kovin paljoa. Paul piti tyttärestänsä oikein paljon, ja teki usein tälle lahjoja joista Polly piti kovasti.

Patsy vei Pollyn sisälle. Hänen pitäisi pian alkaa valmistamaan aamiaista, mutta sitä ennen hän hoiti tytärtänsä. "Polly, pian sinä oletkin jo kasvanut lapseksi. Miten aika voikaan kulua näin nopeasti!" Patsy sanoi.

Lopulta Patsy lähti ja Polly jäi yksin harjoittelemaan pianon soittoa. Pianon soitto oli hänen lempipuuhaansa, ja pieni vaalea piano oli hänen lempiasiansa myöskin. Osittain myös siksi että Isä, oli tehnyt sen Pollylle.

Patsy olikin jo siirtynyt perinteisesti tähän aikaan keittiöön laittamaan aamiaista. Ruan laittaminen oli hänestä mukavaa, vaikkakaan hän ei ollut vielä kovin hyvä siinä. Patsyllä oli jo joitakin hyviä reseptejä ulkomuistissa, joita hän usein käytti.

Aamiaisen ollessa valmista, huusi Patsy miehensä syömään. Hän oli tottunut syömään yksin koska Paul tuli yleensä vasta silloin syömään kun hän oli jo lopettanut. Tämä ärsytti Patsyä kovin, mutta hän ei koskaan uskaltanut huutaa miehellensä, koska pelkäsi tämän hylkäävän hänet ja Pollyn.

Patsy alkoi siivoamaan sotkujansa, ja kuuli kuinka miehensä käveli sisään hyräillen. Tänään olisi aika puhua eräästä asiasta mikä oli kaivertanut Patsyn mieltä jo pitkän ajan.

Hyräily lakkasi ja Paul astui ruokasaliin.Hän suorastaan juoksi ruokailupöytään ja söi hyvin ahnaasti ruoan melkein sekunnissa.

"Patsy, voinko jättää lautasen tähän, voisitko myös tiskata sen?" Paul kysyi " Tietenkin voin. Kulta, voisimmeko puhua?" Patsy kysyi "Eikö se voisi odottaa hieman myöhäisempään?Minulla on juuri nyt paljon tekemistä enkä ehdi kuunnella mitään jonninjoutavuuksia." Paul vastasi

"Tietenkin. Puhumme silloin kuin sinulle sopii." Patsy vastasi pettyneenä.

Lopulta Patsy saattoi siirtyä olohuoneeseen tiskaamisen jälkeen. Hän oli saanut vanhemmiltansa häälahjaksi ompelukoneen. Nyt se vasta pääsikin kunnolla käyttöön, koska Polly oli kasvanut eikä tätä tarvinnut enään koko ajan vahtia jolloin Patsy sai omaa aikaa. Nyt hän ompeli Pollylle isompia vaatteita, koska pian tämä kasvaisi lapseksi.

Perheen nuorin oli juuri herännyt ja se merkitsi huutoa. Pikku Polly oli tottunut saamaan tahtonsa läpi, joten tämä aina herätessänsä huusi niin kovaa että äiti tulisi varmasti ja nostaisi hänet pois kehdosta. Eikä kauaa kestänyktään kun Patsy oli jo ylhäällä hoitamassa pikkuistaan.

" Hei täällä Paul Morgan soittelee. Muistatko vielä minut, kävimme teillä päivällisellä." Paul kysyi. "Tottahan toki muistan!" Esther vastasi.

"No, minua on jäänyt vaivaamaan eräs asia. Se kun vaimoni paljasti raskautesi!" Paul melkein kuiskasi. "Voi, herra Morgan ei sinun olisi tarvinnut välittää asiasta, ei se minua häirinnyt, omapahan oli vikani kun en ollut sanonut aikaisemmin miehelleni lapsesta."

Heidän puhellessansa vielä hetken tuli Paul tulokseen, että hänen vaimonsa pitäisi mennä pyytämään anteeksi Perryiltä. Toisaalta hän koko jotakin outoa mielihyvää siitä että Perryt riitelivät.

 Iltapäivällä Patsy teki päivällisen. Hän oli pyytänyt Paulia tulemaan samaan aikaan syömään kuin hän, koska heidän oli puhuttava asiasta joka askarrutti Patsyn mieltä.

"Tämähän on samaa ruokaa kuin lounaallakin!" Paul huusi. "Onko sillä väliä? Paul, meillä ei ole varaa syödä joka päivä montaa erillaista annosta, ja sinä tiedät sen!" Patsy vastasi.

Paul ei vastannut tähän enään vaan tyytyi syömään ruokaa nenäänsä nyrpistäen. Tämä suututti Patsyä.

Mutta hän ei aikonut näyttää suuttumustaan miehellensä. Hänellä oli aivan liian tärkeätä asiaa, ja silloin ei kannattanut suututtaa Paulia.

"Anteeksi. En olisi saanut noin kiivastua, huomenna saat parempaa päivällstä.Mutta meidän pitäisi nyt puhua asiasta mistä yritin aikaisemmin puhuakkin." Patsy sanoi.

"Ei se mitään. Kerro asiasi." Paul vastasi.

"Niinkuin hyvin tiedät, meillä ei ole perijää.."  "Voi ei. Etkai sinä ole huolissasi siitä, Patsy!" Paul sanoi.

"Voi kyllä olen! Tiesvaikka kuolisit huomenna ja minä ja Polly joutuisimme elämään kadulla!" Patsy huudahti.

"Rakas, lupaan että saat perijäsi aivan pian" Paul sanoi.

Yhtäkkiä alkoi salamoimaan. Yöstä tulisi siis myrskyinen.

Patsy kuuli ylhäältä itkua. Juostessaan ylös hän nosti Pollyn syliinsä ja rauhoitteli tätä.

"Se on vain ukkonen, sinulle ei tapahdu mitään pahaa! Pysyt vain sängyssäsi ja nukahdat niin et edes huomaa salmointia." Patsy kuiskasi Pollylle

Lopulta tyttö nukahti ja Patsy meni kylpyyn.

Paul odotti huoneessa vaimoansa ja lopulta tämä tuli kylvystä.

"Patsy. Tulisitko tänne." Paul sanoi ja kietoi kätensä vaimonsa ympärille.

**

Herätessänsä aamulla jo kello viisi , Patsy toivoi olevansa raskaana. Hänen yönsä oli ollut ihana, tästä päivästä tulisi aivan varmasti hyvä! Hän käveli hiljaisesti vaatekomerollensa ja vaihtoi vaatteensa, Paul ei saisi vielä herätä.

Syödessään aamiasta, Patsy huomasi taas istuvansa yksin pöydässä. Mutta sitten hän huomasi pihalla miehensä joka hoiti heidän kasvimaatansa tunnollisesti ja tämä sai Patsyn tajuamaan miksi hänen miehensä tuli syömään hieman myöhässä, kun hän oli jo valmis.

 

"Näistä tulee vielä hyviä tomaatteja!" Paul ajatteli.  Puutarhan hoidosta oli tullut hänen mielipuuhaansa vaikka hän oli ennen pitänyt vain kirjoista.

Patsy taas hoiti yläkerrassa Pollya joka oli vihdoinkin oppinut pitämään kylvyistä! Patsy oli helpottunut ettei hänen tarvinnut enään repiä tyttöä kylpyyn! Polly oli oppinut myös puhumaan jo hiukan eikä heille ollut niin paljon vaikeuksia ymmärtää mitä tämä halusi.

"Hei onko siellä Esther?" Patsy kysyi.

"Kyllä! Hei vain Patsy!" Esther vastasi.

"Voi emme olekkaan puhuneet pitkään aikaan! Minun on pitänyt soittaa sinulle aikaisemmin mutta kiireistäni en ole ehtinyt."

"Ei se mitään. MInunkin on pitänyt soittaa sinulle, mutta niinkuin sanoit en minäkään ole millään ehtinyt."

"Ja minun on pitänyt kutsua teidät jo pitkään päivälliselle, ja toivoisin että saapuisitte huomenna , jolloin pitäisimme samalla myös Pollyn syntymäpäiväjuhlat."

Naiset puhuivat vielä hetken, kunnes Patsy siirtyi siivoamaan koko taloa vieraiden takia.

Paul oli taas löytänyt uuden harrastulsen. Tällä kertaa maalaamisen jossa hän ei kylläkään ollut vielä kovin hyvä.

Ilta tuli, ja pitkästä aikaa Paul meni tyttärensä luo. Hän nosti tämän kehdosta.

"Polly, huomenna on suuri päivä!"

"Isi, miksi huomenna on suuri päivä?"

"On sinun syntymäpäivät. Meille tulee vieraita."

Paul nukahti nopeasti. Huomenna hänen tyttärensä kasvaisi isoksi tytöksi ja aloittaisi koulun käynnin ja rahatilannekkin oli parantunut. Tämä tarkoitti että hänen unelmansa ostospuodista saattaisi pian toteutua.

***

 

Aamutoimien jälkeen Patsy soitti heti Perryille monelta he pitäisivät juhlat. Tämän jälkeen Patsy kiiruhti keittiöön valmistamaan syntymäpäiväkakkua jonka pitäisi onnistua täydellisesti.

"Esther, mitä sinä täällä jo nyt teet, juhlat alkavat vasta illalla?" Paul kysyi.

"Voi, en minä sitä, olin vain pienellä kävelyllä ja pysähdyin tähän hetkeksi lepäämään." Esther sanoi.

"Mitä teille muuten kuuluu, en ole kuullut mitään teistä pitkään aikaan."

"Hyväähän minulle kuuluu. Ja anteeksi, lasten ja kodin hoitaminen on vienyt aikani suuremmaksi osaksi, joten en ole milläään ehtinyt pitää yhteyttä sinuun."

Pian he hyvästelivät ja Paul siirtyi takaisin puutarhansa pariin.

Vieraat saapuivat ja oli Pollyn aika puhaltaa kynttilät. Patsy katsoi hymyillen vierästä kun tyttö puhalsi kynttilät. Juhlat eivät kestäneet pitkään, koska Perryjen piti lähteä aikaisin.

Patsy näytti Pollylle puvun, jonka hän oli tehnyt itse tytölle kun tämä kasvaisi. Pian Polly pukikin sen päällensä ja kiitti äitiänsä. Sen jälkeen Patsy viellä avusti Pollyä ompelukoneen käytössä. Tyttö aloitti heti ompelemisen, ja huomasi sen olevan hauskaa. Sillä hetkellä Polly päätti että hänestä tulisi vielä joku päivä Whiteshiren paras ompelija.

Patsy ja Paul lukivat olohuoneessa. Paul oli iloinen päästessään vihdoin kirjojensa pariin. Patsy taas opetteli uusia reseptejä kokkikirjastansa, eihän hän voinut aina tehdä vain sitä samaa vanhaa ruokaa.

Polly asteli uuteen huoneeseensa ja kömpi heti sänkyyn. Häntä väsytti kamalasti ja huomenna olisikin jo hänen ensimmäinen koulupäivänsä ja silloin ei kannattanut olla rättiväsynyt. Hän nukahtikin nopeasti ja näki unta itsestänsä ompelemassa kauniita mekkoja aatelisnaisille.

 

Patsyn mennessä nukkumaan, hän huomasi olevansa vihdoinkin raskaana! Hän kertoisi heti huomenissa miehellensä tästä.

****

Heti herättyään Polly petasi sänkynsä ja kiiruhti alakertaan syömään aamiaista. Koulu alkaisi kahden tunnin päästä, ja rattaat koululle tulisivat jo tunnin päästä!

Sitten rattaat tulivatkin jo. Polly asteli sisään hymysuin ja sai heti ystäviä naapurustosta.

Kotona Patsy pesi astioita ja odotti miestänsä. Voi kuinka hän odottikin odottavansa poikaa! Patsyn unelma oli aina ollut vain kaksi lasta, ja jotenkin hän toivoi tämän olevan viimeinen.

Lopulta Paul tuli keittiöön.

"Paul. Minä odoton lasta.." Patsy aloitti. Paul katsoi häntä tarkkaan ja silitti pientä kohoamaa Patsyn vatsan kohdalla.

"Toivottavasti se on poika. Koska, olen halunnut jo sanoa tämän kauan.Mutta toivoisin että meillä olisi vain kaksi lasta."

"Voiko tämä enään paremmin mennä! Minä toivon aivan samaa!"

Pihalla Patsy näki naapurinsa, herra Perryn. He tervehtivät toisiaan kohteliaasti ja vaihtoivat kuulumisia.Puhumista riitti, olihan jo kaikenlaista tapahtunut, esimerkiksi Patsyn raskaus. Andrew ei voinut kuitenkaan kauaksi aikaa jäädä, vaan lähti melkein heti kotiinsa.

Patsy nukahteli koko ajan, raskaus vei paljon hänen voimiansa. Hän näki unta siitä ostospuodista mistä he olivat puhuneet jo jonkin aikaa miehensä kanssa ja unelmoi kuinka he sitä hoitaisivat.

Polly saapui kotiin koulusta, mukanansa pino läksyjä ja uusia koulukirjoja. Paul joutuikin heti auttamaan tyttöä läksyissä, koska Patsy oli aivan liian väsynyt noustakseen sohvalta. Isän avulla läksyt tehtiin nopeasti ja molemmat saivat siirtyä omiin askareihinsa.

Patsy alkoi valmistamaan päivällistä. Hän oli oppinut erään todella hyvän reseptin ja nyt se pääsikin jo käyttöön.

Patsy tarjoili ruaan pöytään ja huusi Paulin ja Pollyn syömään.

"No, kerroppas hieman ensimmäisestä koulupäivästäsi, Polly?" Patsy kysyi.

"Voi, koulussa oli aivan mahtavaa. Opin paljon uusia asioita ja sain paljon kavereita." Polly vastasi.

"Ruokasi oli todella hyvää." Paul sanoi ja silitti vaimonsa poskea.

"Kiitos. Huomaatko Paul, mahani on kasvanut todella paljon. Uskon että lapsi syntyy pian."

"Toivotaan vieläkin että se olisi poika, mutta kulta menisimmekö yläkertaan..?"

Yhtäkkiä yöllä Patsyn vatsaan alkoi sattua ja hän tajusi että synnytys oli alkanut. Paul heräsi heti auttamaan vaimoansa synnytyksessä ja kätilökin ehti paikalle ajoissa.

Pian Patsyn käsissä olikin jo pieni poika, joka sai nimeksensä Marco Morgan.

Paul kävi katsomassa Pollya joka ihmetteli mitä tapahtui.Paul kuiskasi tyttärensä korvaan:

"Sinulla on nyt veli. Mutta nuku nyt vain, näät hänet huomenna."

Patsy katseli pikkuistansa ja ajatteli että siinä oli hänen viimeinen lapsensa. Hän peitteli pojan ja siirtyi itse nukkumaan, huomenna olisi uusi päivä ja hänen piti pitää päivällis kutsut poikansa takia.

*****

Tänään oli launtai. Eli Pollyllä ei ollut koulua. Aamiaisella äiti oli kertonut että tänään tulisi vieraita päivälliselle ja käski Pollyn siivoamaan kotia. Äiti itse meni lepäämään, olihan hän vieläkin väsynyt raskaasta yöstä. Polly oli päässyt heti aamusta katsomaan veljeänsä ja oli iloinen että äiti antoi hänen pitää pikkuista sylissä ja halata tätä.

Paul hoiti kasvimaatansa ja ajatteli että olipa hänellä käynyt hyvä tuuri. Pian hän alkaisi rakentaa ostospuotiansa ja näin hän pääsisi toteuttamaan unelmaansa. Ja hänellä oli nyt perijä, eikä tarvinnut pelätä mihin Polly ja Patsy joutuisivat hänen kuoltuansa.

Pian vieraat saapuivatkin, ja perhe meni ottamaan heidät vastaan.

Ruokapöydässä perheet juttelivat keskenään lapsista.

"Olen ajatellut että Polly ja Thomas olisivat aivan loistava pariskunta." Paul sanoi

"Kyllä. Olen ajatellut aivan samaa ja toivoisinkin että heidät naitettaisiin toisillensa." Andrew vastasi.

Naiset kuuntelivat vierestä kuinka heidän lapsensa naitettaisiin, ja tämä ärsytti varsinkin Patsyä, joka halusi lapsensa menevän naimisiin rakkaudesta. Mutta hän ei voinut estää miehiä ja toivoi vain Patsyn pitävän Thomasista.

Lopulta lapsetkin kutsuttiin pöytään syömään. Patsy huolehti aivan turhaan tästä naimakaupasta, koska Thomas ja Polly tulivat oikein hyvin toimeen keskenään, ja rakastuisivat aivan varmasti myöhemmin toisiinsa.

Ruokailun jälkeen Polly ja Thomas siirtyivät ulos leikkimään ja juttelemaan.

"Polly. Minä taidan pitää sinusta." Thomas sanoi.

"Oikeasti? Voi Thomas, minäkin olen pitänyt sinusta siitä saakka kun tapasimme rattaissa.." Polly sanoi.

Tämän jälkeen Polly ja Thomas halasivat, tietämättä siitä että heidän tulevaisuutensa oli jo päätetty.

ie

 Morganit hyvästelivät vieraansa jotka lähtivät kotiinsa. Päivällinen oli onnistunut erittäin hyvin ja he olivat myös saaneet aikaan naimakaupan! Ja pian heillä olisikin jo ostospuoti eivätkä asiat voineet enään paremmin mennä.

*

Nonniin, eli tässä oli tämä osa. Ensi kerralla onkin jo aatelisten vuoro.

 

 

Hei! Rkc Whiteshire on ensimmäinen tarinani nettiin, ja se kertoo viiden erisäätyisen perheen elämästä viktoriaanisella aikakaudella. Aloitan ekan osan talonpojilla, yhteen osaan pelaan tällähetkellä viisi päivää. Kommentteja saa laittaa ! ( kuvia n.80)

 

*

Oli kaunis aamu, ja uusi perhe saapui pieneen maalaistaloon Whiteshireen. Perheen pää, Andrew Perry oli rakentanut taloansa jo kauan, ja nyt vihdoin sen ollessa valmis, oli hänen vaimonsa Ether Charlotten ja poikansa Thomasin mahdollista muuttaa sinne.

Esther oli todella iloinen saadessaan kirjeen mieheltänsä, jossa tämä kertoi heidän talonsa olevan viimeinkin valmis ja että he voisivat aloittaa itsenäisen elämänsä uudessa kaupungissa. Perhe oli siihen mennessä asustanut vanhempiensa katon alla, ja vaikka Esther kuinka rakasti vanhempiansa ja nuorempia sisariaan, oli hän malttamattona odottanut muuttoa ja oman talouden hoitamista. Hän oli jo ehtinyt synnyttää miehellensä perijän, Thomasin joka tulisi siis vanhempana perimään tilan isältänsä. Esther oli ottanut tärkeimmäksi tehtäväkseen hoitaa ja kasvattaa poikaansa hyvin, että tästä kasvaisi myöhemmin kiltti ja hyvinkasvatettu mies.

Innoissansa vaimonsa ja poikansa muutosta, alkoi Andrew kyntämään maahan tomaatteja joita sitten myytäisiin torilla. Pitäisihän jonkun pitää huoli perheen elatuksesta ja se homma kuului juuri hänelle, olihan hän mies! Hän oli valinnut Whiteshiren asumispaikaksensa, koska täällä kesä jatkui pitkälle ja talvi oli lyhyt. Hän oli käynyt läpi monia vaikeuksia aikaisemmassa kylässä missä hänet oli vihitty kauniin vaimonsa Estherin kanssa. Vuosi häiden jälkeen oli hänen vaimonsa kertonut että odotti lasta, jolloin Andrew oli alkanut etsiä uutta asuinpaikkaa. Löytäessänsä tämän tilan oli hän alkanut heti paikalla rakentamaan taloa, ja jo kahden vuoden kuluessa se oli valmis. Hän muisti vieläkin sen hetken kun hänen vaimonsa kirjoitti kirjeessä, kuinka paljon rakasti miestänsä ja että hän ja Thomas lähtisivät heti matkalle kohti Whiteshireä.

Esther alkoi laittamaan ruokaa. Matka oli ollut vaivalloinen ja hänellä oli kova nälkä. Thomas oli jäänyt yläkertaan leikkimään ja Andrew oli ulkona kyntämässä tomaatteja. Esther oli niin iloinen ja rakasti taloa heti kun oli nähnyt sen, varsinkin tärkeä oli tämä pieni keittiö jossa hän kuvitteli laittavansa ruokaa joka päivä. Ulos katsoessaan hän ajatteli että Whiteshire oli loistava paikka elää ja perustaa perhe. Ja pian varmasti naapurit tulisivat toivottamaan heidät tervetulleiksi.

 

Pöydässä Esther päätti kiittää miestänsä tästä ihanasta talosta ja kutsui tämän syömään pihalta.

"Andrew. En voi mitenkään sanoin kuvailla kuinka ihana tämä talomme on!"Esther huudahti. "Rakkaani, toivon että me todella viihdymme täällä, ja vakuutan että tähän mennessä tapaamani naapurit ovat oikein mukavia!"Adrew vastasi.

Koko ruokailu sujui mukavast jutelleni ja Esther tunsi kuinka hänen rakkautensa miestänsä kohtaan kasvoi ja oli taas samanlaista kuin silloinkuin heidät vihittiin.

Esther alkoi siivoamaan ja tiskaamaan astioita, kunnes kuuli puhetta ulkoa. Hän ajatteli " Naapurit ovat varmasti tulleet toivottamaan meidät tervetulleiksi!" Niinpä hän lähti ulos tekemään tuttavuutta.

"Hyvää päivää, nimeni on Esther Charlotte Perry." "Voi kuinka hauska tavata rouva Perry! Kuulin viime viikolla että saapuisitte poikanne kanssa tänne Whiteshireen, ja mutta kuinka, ette taidakkaan vielä tietää nimeäni, olen Patsy Morgan ja asun aivan teidän naapurissanne!" Rouva Morgan puhua pulpatti ja Esther oli aivan ihmeissään. Hän ei ollut koskaan tavannut näin puheliasta ja iloista naista.

"Hauska tavata teidätkin, rouva Morgan! Ja saavuimme tänään juuri pitkältä matkalta poikani Thomasin kanssa, ja olen pahoillani muuten kutsuisin teidät päivälliselle, mutta olen hieman liian väsynyt jaksaakseni seurustella tällä hetkellä." Esther vastasi. "Voi, ei se mitään. Matkanne on varmasti ollut pitkä ja minä ja mieheni emme tietenkään aikoneet häiritä teitä liiakseen. Mutta luultavasti tapaamme vielä useinkin, joten nähdään! rouva Morgan huudahti.

Sisällä Andrew ja Paul Morgan puhuivat. Andrew tunsi jo Paulin ja Patsyn vaikka ei vielä kovinkaan hyvin.

"No, mitä mieltä olet kodistani? Se on nyt viimeinkin valmis! Andrew kysyi. "No tämähän on hyvin sievä ja mukavan oloinen maalaistalo. Tulette varmasti viihtymään täällä vaimonne ja poikanne kanssa." herra Morgan vastasi.

Pian miehet hyvästelivät toisensa ja lähtivät omiin puuhiinsa.

Oli jo ilta ja Thomas oli leikkinyt jo kauan. Esther oli tullut yläkertaan nukuttamaan Thomasia. Poika nukahti yleensä nopeasti, mutta nyt oli Estherin pakko laulaa tuutulaulua jotta pieni poika saataisiin untenmaille. Hän epäili tämän muutoksen olevan vain hetkellinen ja johtuvan siitä että he asuivat nyt eri ympäristössä.

"Nuku hyvin lapsoseni." Esther kuiskasi ja suuteli pikkuistansa. Tämä nukahti ja Esther lähti huoneesta iltapesulle.

Tultuaan makuuhuoneeseen hän huomasi miehensä siellä. Tämä katsoi Estheriä merkitsevästi ja nosti tämän sängylle ja riisui vaimonsa yömekon.

"Voi rakkaani, olethan tämän yön minun, täysin minun!" Andrew runoili. Mutta vastausta ei tarvinnut sanoa ja vaikka Estheriä väsytti kovasti hän suostui miehensä pyyntöön.

**

Aamu alkoi huonosti. Esther juoksi heti toilettiin ja oksensi. Hän oli aivan varma mitä tämä aamupahoinvointi merkitsi, hän ei kuitenkaan halunnut saada miestänsä vielä epäluuloiseksi, joten hän päätti sanoa vain olevansa väsynyt ja huonovointinen pitkän matkan takia.

Ulkona Andrew hoiti tomaattejansa, eikä ollut yhtään tietoinen vaimonsa pahoinvoinnista. Hän ajatteli vaimonsa olevan vain väsynyt eilisestä yöstä ja sitä edeltäneestä pitkästä matkasta.

Kun taas oli ilta huomasi Esther mahallansa pienen kummun. Hän oli nyt paljon parempana, ja jaksoi siivota sotkut ja mennä tämän jälkeen lämpimään sänkyyn lepäämään.

Pikkuisesta Thomasista oli tullut oikea musiikin lahjakkuus. Tämä soitti koko ajan ja äiti ja isä kuuntelivat ihmeissänsä mistä poika oli tämän lahjansa perinyt.

Väsyneenä pitkästä ja työntekoisesta päivästä Andrew kömpi vaimonsa viereen nukkumaan. "Esther. Oletko hereillä?" Andrew kysyi. Mutta vastausta hän ei saanut ja nukahti pian itsekkin hyvin väsyneenä.

***

Esther oli kutsunut Patsy ja Paul Morganin kyläilemään heille ja aikoi laittaa pävällistä ja jälkiruokaa. Aluksi he ulkoilivat pihalla koska auringon paiste oli niin kaunis ja ulkona ei tuullut. Patsystä ja Estheristä oli suorastaan tullut sydänystävät vaikka he olivatkin tunteneet niin vähäisen ajan.

"Esther, rakas ystäväni mitä mieltä olet uudesta kodistanne täällä ja ylipäätänsä Whiteshirestä?" "Minä todella pidän Whiteshirestä, olen tavannut täällä todella mukavia ihmisiä ja näin kaunis luontokin mikä täällä on viehättää minua suuresti. Toisaalta ikävöin hieman rakkaita siskojani." "Ymmärrän teitä oikein hyvin. Minuakin tämä luonto viehättää." Naiset juttelivat.

"Esther! Rakastan tätä teidän ihastuttavaa pientä taloanne!" rouva Morgan kiiruhti huutamaan innoissansa. "Kiitos paljon, Patsy. Mutta ei tämä niin ihmeellinen ole!" Sillähetkellä katsoin ensimmäisen kerran herra Morgania silmiin. Tajusin hänen olevan hyvin kaunis mies jolla oli todella säännölliset piirteet. Tämä huomasi tuijotukseni ja punastuin, onneksi Patsy pelasti hetken puhumalla innokkaasti heidän tuttavuudestaan. Olin tullut tulokseen että herra Morgan oli kylmä ja vakava mies, ja Patsy aivan tämän vastakohta, mietin aina vain miten he olivat naimisissa. Senkin olin huomannut että he olit ehkä noin 4 vuotta minua ja miestäni nuorempia ja Patsy saattoi jopa ehkä olla 6 vuotta nuorempi.

Yhtäkkiä Patsy huomasi Estherin olevan raskaana. "Hyvänen aika, rouva, tehän olette raskaana! Olettepa te nopeita!" "Niinhän minä olenkin." Esther sanoi hitaasti. Andrew katsoi ihmeissään vaimoansa ja herra Morgan huomasi samalla Andrewin ilmeen ja katsoi vihaisesti Patsyä.

"Mutta onnea, toivottavasti lapsesta tulee terve!" "Kiitos vain, toivoisin sen olevan tyttö. Mutta siirtykäämme toiseen aiheeseen, poikani Thomas täyttää tänään vuosia, toivoisin että jäisitte katsomaan kun hän puhaltaa kynttilät kakustansa!"

Morganit vastasit myöntyvästi ja kiittivät ruosta Estheriä ja siirtyivät seurustelemaan sohvalle.

Kakku otettiin esille ja Thomas tuotiin alakertaan puhaltamaan kynttilöitä. Paty hurrasi korkealla äänellään ja hymyili koko ajan, Paul taas seisoi jäykästi ja häpesi vaimoansa. Kun kakkua oli syöty oli Morganeiden aika lähteä kotiinsa. Perheet hyvästelivät toisensa lämpimästi ja onnittelivat vielä kerran päivän sankaria.

"Voi kuinka iso oletkaan jo poikaseni!" "Äiti en minä vielä niin iso ole!" Esther nauroi ja halasi poikaansa lujasti. "Sinulla on nyt paljon enemmän vastuuta. Olemme maksaneet sinut kouluun ja toivon että aloitat opiskelun kiltisti." "Äiti, sen minä toteutan."

"Minulla olisi vielä kysyttävää." Thomas sanoi. " No, kysy pois poikaseni." "Kai sinä rakastat minua vielä silloinkin kun pikku veljeni tai siskoni syntyy" "Tottakai minä rakastan." Silloin he halasivat vielä kerran ja Esther käski poikansa nukkumaan.

Vielä ennen nukkumaan menoa, Esther siivosi päivän sotkuja ja ajatteli. Häntä hävetti. Andrew ei ollut puhunut hänelle ollenkaan vieraiden lähtiessä, hän pelkäsi mitä mies sanoisi. Samalla hän ajatteli Paulia, hän ei tiennyt miksi hän punastui katsoessansa tämän vaaleita suuria silmiä.

Thomas nukkui. Hän näki unta seuraavasta päivästä ja mitä kaikkea hän tulisi kokemaan koulussa.

****

Esther heräsi erittäin aikaisin. Hänellä oli nälkä ja niimpä Esther alkoi laittamaan ruokaa. Tänään hänen poikansa oli menossa ensimmäistä kertaa kouluun ja silloin Esther tajusi kuinka vanha tämä oli jo ja että kuinka hän oli vanhentunut. Ja pian heillä olisikin jo toinen lapsi, toivottavasti tytär.

Kello oli kahdeksan aamulla. Thomas näki vaunut keittiön ikkunasta ja juoksi ulos. Vanhemmat hyvästelivät hänet ja niin hänen koulupäivänsä alkoi. Kärryissä oli paljon hänen ikäisiä lapsia ja hän näki erään erittäin kauniin punatukkaisen tytön jonka vaaleat silmät saivat Thomasin aivan ihastuneeksi. Tytön vieressä oli vapaa paikka ja Thomas kohteliaasti kysyi saisiko hän istua tähän ja kaunis tyttö antoi luvan ja näin Thomas tutustui tulevaan vaimoonsa Polly Morganiin.

Kotona Andrew oli löytänyt vanhan maalaustelineensä. Hän muisti kuinka nuorena poikana isä oli opettanut hänet maalaamaan. Nyt hän innoissansa tarttui pensseliin ja alkoi maalaamaan mielensä kuvia.

Patsy Morgan tuli kyläilemään, vaikkain tällä kertaa ilman herra Morgania. Patsy oli kova juoruamaan ja hänellä oli paljon kerrottavaa Estherille. Mutta oli muita syitäkin miksi rouva Morgan tuli kylään. Hänen miehensä oli pakottanut tämän pyytämään anteeksi liian tuttavallista käyttäytymistä ja paljastusta jota edes Esther ei ollut ehtinyt kertoa.

"Esther. Olen pahoillani viime kerran käyttäytymisestäni. Tarkoitukseni ei ollut sillä lailla huutaa ruokapöydässä." "Voi rakas Patsy, ei se mitään, ethän sinä voinut tietää että en ollut vielä kertonut herra Perrylle." Pian tämän jälkeen Patsy lähti kotiinsa tekemään päivällistä.

Thomas saapui iloisena kotiin. Läksyjä oli tullut ja apua hän pyytäisi niihin isältä tai äidiltänsä. Mutta eniten hänen mielessänsä pyöri kauniin Pollyn kasvot ja miten kauniisti tämä oli laulanut koulussa musiikintunnilla.

Lopulta Esther tuli poikansa apuun ja näin hän sai tehtyä läksyt nopeasti. Vanhemmat kyselivät häneltä kovasti mutta ihmettelivät kuinka vähän Thomas puhui vaikka yleensä tämä puhui hyvin paljon! 

Esther oli valmistanut päivälliseksi vain leipää, koska lihamuhennos oli loppunut ja rahaa ei ollut ostaa lisää.

"Rakkaani, mikset ole kertonut minulle raskaudestasi. Luulisi minun olevan ensimmäinen jolle kerrot!" " Rauhoitu. En kertonut koska en ollut vielä ehtinyt jutella kanssasi koska vietät joka päivä aikasi tuolla kasvimaalla!" Esther huusi. "Mistä sinä sitten ajattelit ansaita elantomme ja tämän rakkaan talon." Kyyneleet kohosivat Estherin silmiin. He eivät puhuneet mitään tämän jälkeen.

Pihalla Andrew purki vihaansa. Hän ajatteli miten kehnosti hänen vaimonsa käyttäytyi. Hän pelkäsi tästä tulevan kuin rouva Morgan jonka tavat olivat suorastaan häpeälliset. Hän ei todellakaan pitänyt rouva Morganista, eikä erityisemmin tämän miehestäkään Paulista koska tämä oli niin suorasanainen ja ilkeä. Vaimot eivät tienneet että hän ja herra Morgan olivat suunnitelleet että Thomas ja heidän tyttärensä Polly vihittäisiin. Mutta nyt hänestä tuntui että hänen poikansa ansaitsisi jotain parempaa kuin Polly Morganin.

" Rakas Esther. Anna anteeksi suuttumukseni tänään. Olen tosiaankin viettänyt paljon aikaani ulkona, mutta sen takia että perheemme pystyisi elämään." "Saat anteeksi. Minunkin pitää pyytää anteeksi huutamistani. Olen vain kaivannut seuraasi jo pitkään."

Silloin Andrew riisui vaimonsa vaatteet ja kaatoi tämän sängylle. "Rakastan sinua." Tämä lausahti. "Kuin myös" Esther kuiskasi.

*****

Aikaisin aamulla Estherin synnytys alkoi. " Andrew, lapsi syntyy!" Esther itki. Onneksi kätilö oli kutsuttu aikaisin ja niin he saivat terveen tyttären, Emman.

"Oi, sehän on tyttö!" huudahti herra Perry. "Niin on, hänen nimeksi tulkoon Emma Perry." Esther sanoi hiljaisesti. "Se on kaunis nimi, Emma Perry. Meidän tyttäremme" Andrew vastasi.

Lopulta tuli valoisaa, ja Esther ruokki pikku Emmaa. Tyttö oli hänen mielestänsä kaunis ja Esther odotti pääsevänsä puhumaan Patsyn kanssa. Mutta samalla Thomasin piti lähteä kouluun ja Esther näytti ennen tätä kaunista Emmaa hänelle ja sen jälkeen hyvästeli pojan ja toivotti hyvää koulupäivää.

Andrew sai ensimmäisen maaluaksensa valmiiksi. Hän ajatteli mitä maalaisi seuraavan kerran. Lopulta hän ajatteli pikkuista Emmaa, miten aurinkoiset kasvot tällä oli ja alkoi toteuttamaan mielikuvaansa kankaalle keltaisin ja oranssein värein.

Emma sai Thomasin vanhan kehdon ja lelut. Tyttö nukahti aivan yhtänopeasti kuin Thomaskin oli nukahtanut ja Esther oli tästä hyvin iloinen. Hän rakasti niin paljon tytärtänsä.

"Emma. Sinusta tulee vielä varmasti erittäin ihana ja kaunis tyttö." Esther leperteli.

Viime yö oli ollut hyvin pitkä ja vaivalloinen. Andrew oli koko aamuyön odottanut huoneensa ulkopuolella ja kuunnellut kuinka kätilö auttoi elämään Emman. Lopulta kun hän oli päässyt katsomaan tytärtänsä hän oli iloinen. Tyttö oli ollut niin kaunis ja tällä oli upeat kirkkaat silmät. Ja kaikista eniten hän oli iloinen koska oli päässyt paikalle kun lapsi syntyi. Esikoisensa syntyessä hän oli ollut rakentamassa tätä taloa ja saanut tietää kirjeessä olevansa isä.

Thomas oli edistynyt paljon koulussa. Hän osasi jo lukea ja kirjoittaa sujuvasti. Hän oli tutustunut entistä paremmin Pollyyn, ja oli ihastunut tähän.

Emman ja Thomasin ollessa muualla oli Estherillä mahdollisuus opiskella ruuanlaittoa, hän toivoi tulevansa paremmaksi kokiksi ja osaavansa tehdä monenlaisia ruokia. Esther ei ollut koskaan saanut mahdollisuutta käydä koulua koska pienellä paikkakunnalla mistä hän oli tullut ei ollut koulua tytöille, oli vain pojille, joten nyt hän otti vapaa-ajastaan kaiken irti.

Lopulta ilta saapui Whiteshireen ja Perryt menivät levolle.

 

Nonniin eli tässä oli eka osa , laittakaa ihmeessä kommentteja. Pahoittelen muuten että kuvat ovat aika isoja ja menevät sivupohjasta hieman huonosti, mutta yritän pärjäillä nyt näin.