Hei! Rkc Whiteshire on ensimmäinen tarinani nettiin, ja se kertoo viiden erisäätyisen perheen elämästä viktoriaanisella aikakaudella. Aloitan ekan osan talonpojilla, yhteen osaan pelaan tällähetkellä viisi päivää. Kommentteja saa laittaa ! ( kuvia n.80)

 

*

Oli kaunis aamu, ja uusi perhe saapui pieneen maalaistaloon Whiteshireen. Perheen pää, Andrew Perry oli rakentanut taloansa jo kauan, ja nyt vihdoin sen ollessa valmis, oli hänen vaimonsa Ether Charlotten ja poikansa Thomasin mahdollista muuttaa sinne.

Esther oli todella iloinen saadessaan kirjeen mieheltänsä, jossa tämä kertoi heidän talonsa olevan viimeinkin valmis ja että he voisivat aloittaa itsenäisen elämänsä uudessa kaupungissa. Perhe oli siihen mennessä asustanut vanhempiensa katon alla, ja vaikka Esther kuinka rakasti vanhempiansa ja nuorempia sisariaan, oli hän malttamattona odottanut muuttoa ja oman talouden hoitamista. Hän oli jo ehtinyt synnyttää miehellensä perijän, Thomasin joka tulisi siis vanhempana perimään tilan isältänsä. Esther oli ottanut tärkeimmäksi tehtäväkseen hoitaa ja kasvattaa poikaansa hyvin, että tästä kasvaisi myöhemmin kiltti ja hyvinkasvatettu mies.

Innoissansa vaimonsa ja poikansa muutosta, alkoi Andrew kyntämään maahan tomaatteja joita sitten myytäisiin torilla. Pitäisihän jonkun pitää huoli perheen elatuksesta ja se homma kuului juuri hänelle, olihan hän mies! Hän oli valinnut Whiteshiren asumispaikaksensa, koska täällä kesä jatkui pitkälle ja talvi oli lyhyt. Hän oli käynyt läpi monia vaikeuksia aikaisemmassa kylässä missä hänet oli vihitty kauniin vaimonsa Estherin kanssa. Vuosi häiden jälkeen oli hänen vaimonsa kertonut että odotti lasta, jolloin Andrew oli alkanut etsiä uutta asuinpaikkaa. Löytäessänsä tämän tilan oli hän alkanut heti paikalla rakentamaan taloa, ja jo kahden vuoden kuluessa se oli valmis. Hän muisti vieläkin sen hetken kun hänen vaimonsa kirjoitti kirjeessä, kuinka paljon rakasti miestänsä ja että hän ja Thomas lähtisivät heti matkalle kohti Whiteshireä.

Esther alkoi laittamaan ruokaa. Matka oli ollut vaivalloinen ja hänellä oli kova nälkä. Thomas oli jäänyt yläkertaan leikkimään ja Andrew oli ulkona kyntämässä tomaatteja. Esther oli niin iloinen ja rakasti taloa heti kun oli nähnyt sen, varsinkin tärkeä oli tämä pieni keittiö jossa hän kuvitteli laittavansa ruokaa joka päivä. Ulos katsoessaan hän ajatteli että Whiteshire oli loistava paikka elää ja perustaa perhe. Ja pian varmasti naapurit tulisivat toivottamaan heidät tervetulleiksi.

 

Pöydässä Esther päätti kiittää miestänsä tästä ihanasta talosta ja kutsui tämän syömään pihalta.

"Andrew. En voi mitenkään sanoin kuvailla kuinka ihana tämä talomme on!"Esther huudahti. "Rakkaani, toivon että me todella viihdymme täällä, ja vakuutan että tähän mennessä tapaamani naapurit ovat oikein mukavia!"Adrew vastasi.

Koko ruokailu sujui mukavast jutelleni ja Esther tunsi kuinka hänen rakkautensa miestänsä kohtaan kasvoi ja oli taas samanlaista kuin silloinkuin heidät vihittiin.

Esther alkoi siivoamaan ja tiskaamaan astioita, kunnes kuuli puhetta ulkoa. Hän ajatteli " Naapurit ovat varmasti tulleet toivottamaan meidät tervetulleiksi!" Niinpä hän lähti ulos tekemään tuttavuutta.

"Hyvää päivää, nimeni on Esther Charlotte Perry." "Voi kuinka hauska tavata rouva Perry! Kuulin viime viikolla että saapuisitte poikanne kanssa tänne Whiteshireen, ja mutta kuinka, ette taidakkaan vielä tietää nimeäni, olen Patsy Morgan ja asun aivan teidän naapurissanne!" Rouva Morgan puhua pulpatti ja Esther oli aivan ihmeissään. Hän ei ollut koskaan tavannut näin puheliasta ja iloista naista.

"Hauska tavata teidätkin, rouva Morgan! Ja saavuimme tänään juuri pitkältä matkalta poikani Thomasin kanssa, ja olen pahoillani muuten kutsuisin teidät päivälliselle, mutta olen hieman liian väsynyt jaksaakseni seurustella tällä hetkellä." Esther vastasi. "Voi, ei se mitään. Matkanne on varmasti ollut pitkä ja minä ja mieheni emme tietenkään aikoneet häiritä teitä liiakseen. Mutta luultavasti tapaamme vielä useinkin, joten nähdään! rouva Morgan huudahti.

Sisällä Andrew ja Paul Morgan puhuivat. Andrew tunsi jo Paulin ja Patsyn vaikka ei vielä kovinkaan hyvin.

"No, mitä mieltä olet kodistani? Se on nyt viimeinkin valmis! Andrew kysyi. "No tämähän on hyvin sievä ja mukavan oloinen maalaistalo. Tulette varmasti viihtymään täällä vaimonne ja poikanne kanssa." herra Morgan vastasi.

Pian miehet hyvästelivät toisensa ja lähtivät omiin puuhiinsa.

Oli jo ilta ja Thomas oli leikkinyt jo kauan. Esther oli tullut yläkertaan nukuttamaan Thomasia. Poika nukahti yleensä nopeasti, mutta nyt oli Estherin pakko laulaa tuutulaulua jotta pieni poika saataisiin untenmaille. Hän epäili tämän muutoksen olevan vain hetkellinen ja johtuvan siitä että he asuivat nyt eri ympäristössä.

"Nuku hyvin lapsoseni." Esther kuiskasi ja suuteli pikkuistansa. Tämä nukahti ja Esther lähti huoneesta iltapesulle.

Tultuaan makuuhuoneeseen hän huomasi miehensä siellä. Tämä katsoi Estheriä merkitsevästi ja nosti tämän sängylle ja riisui vaimonsa yömekon.

"Voi rakkaani, olethan tämän yön minun, täysin minun!" Andrew runoili. Mutta vastausta ei tarvinnut sanoa ja vaikka Estheriä väsytti kovasti hän suostui miehensä pyyntöön.

**

Aamu alkoi huonosti. Esther juoksi heti toilettiin ja oksensi. Hän oli aivan varma mitä tämä aamupahoinvointi merkitsi, hän ei kuitenkaan halunnut saada miestänsä vielä epäluuloiseksi, joten hän päätti sanoa vain olevansa väsynyt ja huonovointinen pitkän matkan takia.

Ulkona Andrew hoiti tomaattejansa, eikä ollut yhtään tietoinen vaimonsa pahoinvoinnista. Hän ajatteli vaimonsa olevan vain väsynyt eilisestä yöstä ja sitä edeltäneestä pitkästä matkasta.

Kun taas oli ilta huomasi Esther mahallansa pienen kummun. Hän oli nyt paljon parempana, ja jaksoi siivota sotkut ja mennä tämän jälkeen lämpimään sänkyyn lepäämään.

Pikkuisesta Thomasista oli tullut oikea musiikin lahjakkuus. Tämä soitti koko ajan ja äiti ja isä kuuntelivat ihmeissänsä mistä poika oli tämän lahjansa perinyt.

Väsyneenä pitkästä ja työntekoisesta päivästä Andrew kömpi vaimonsa viereen nukkumaan. "Esther. Oletko hereillä?" Andrew kysyi. Mutta vastausta hän ei saanut ja nukahti pian itsekkin hyvin väsyneenä.

***

Esther oli kutsunut Patsy ja Paul Morganin kyläilemään heille ja aikoi laittaa pävällistä ja jälkiruokaa. Aluksi he ulkoilivat pihalla koska auringon paiste oli niin kaunis ja ulkona ei tuullut. Patsystä ja Estheristä oli suorastaan tullut sydänystävät vaikka he olivatkin tunteneet niin vähäisen ajan.

"Esther, rakas ystäväni mitä mieltä olet uudesta kodistanne täällä ja ylipäätänsä Whiteshirestä?" "Minä todella pidän Whiteshirestä, olen tavannut täällä todella mukavia ihmisiä ja näin kaunis luontokin mikä täällä on viehättää minua suuresti. Toisaalta ikävöin hieman rakkaita siskojani." "Ymmärrän teitä oikein hyvin. Minuakin tämä luonto viehättää." Naiset juttelivat.

"Esther! Rakastan tätä teidän ihastuttavaa pientä taloanne!" rouva Morgan kiiruhti huutamaan innoissansa. "Kiitos paljon, Patsy. Mutta ei tämä niin ihmeellinen ole!" Sillähetkellä katsoin ensimmäisen kerran herra Morgania silmiin. Tajusin hänen olevan hyvin kaunis mies jolla oli todella säännölliset piirteet. Tämä huomasi tuijotukseni ja punastuin, onneksi Patsy pelasti hetken puhumalla innokkaasti heidän tuttavuudestaan. Olin tullut tulokseen että herra Morgan oli kylmä ja vakava mies, ja Patsy aivan tämän vastakohta, mietin aina vain miten he olivat naimisissa. Senkin olin huomannut että he olit ehkä noin 4 vuotta minua ja miestäni nuorempia ja Patsy saattoi jopa ehkä olla 6 vuotta nuorempi.

Yhtäkkiä Patsy huomasi Estherin olevan raskaana. "Hyvänen aika, rouva, tehän olette raskaana! Olettepa te nopeita!" "Niinhän minä olenkin." Esther sanoi hitaasti. Andrew katsoi ihmeissään vaimoansa ja herra Morgan huomasi samalla Andrewin ilmeen ja katsoi vihaisesti Patsyä.

"Mutta onnea, toivottavasti lapsesta tulee terve!" "Kiitos vain, toivoisin sen olevan tyttö. Mutta siirtykäämme toiseen aiheeseen, poikani Thomas täyttää tänään vuosia, toivoisin että jäisitte katsomaan kun hän puhaltaa kynttilät kakustansa!"

Morganit vastasit myöntyvästi ja kiittivät ruosta Estheriä ja siirtyivät seurustelemaan sohvalle.

Kakku otettiin esille ja Thomas tuotiin alakertaan puhaltamaan kynttilöitä. Paty hurrasi korkealla äänellään ja hymyili koko ajan, Paul taas seisoi jäykästi ja häpesi vaimoansa. Kun kakkua oli syöty oli Morganeiden aika lähteä kotiinsa. Perheet hyvästelivät toisensa lämpimästi ja onnittelivat vielä kerran päivän sankaria.

"Voi kuinka iso oletkaan jo poikaseni!" "Äiti en minä vielä niin iso ole!" Esther nauroi ja halasi poikaansa lujasti. "Sinulla on nyt paljon enemmän vastuuta. Olemme maksaneet sinut kouluun ja toivon että aloitat opiskelun kiltisti." "Äiti, sen minä toteutan."

"Minulla olisi vielä kysyttävää." Thomas sanoi. " No, kysy pois poikaseni." "Kai sinä rakastat minua vielä silloinkin kun pikku veljeni tai siskoni syntyy" "Tottakai minä rakastan." Silloin he halasivat vielä kerran ja Esther käski poikansa nukkumaan.

Vielä ennen nukkumaan menoa, Esther siivosi päivän sotkuja ja ajatteli. Häntä hävetti. Andrew ei ollut puhunut hänelle ollenkaan vieraiden lähtiessä, hän pelkäsi mitä mies sanoisi. Samalla hän ajatteli Paulia, hän ei tiennyt miksi hän punastui katsoessansa tämän vaaleita suuria silmiä.

Thomas nukkui. Hän näki unta seuraavasta päivästä ja mitä kaikkea hän tulisi kokemaan koulussa.

****

Esther heräsi erittäin aikaisin. Hänellä oli nälkä ja niimpä Esther alkoi laittamaan ruokaa. Tänään hänen poikansa oli menossa ensimmäistä kertaa kouluun ja silloin Esther tajusi kuinka vanha tämä oli jo ja että kuinka hän oli vanhentunut. Ja pian heillä olisikin jo toinen lapsi, toivottavasti tytär.

Kello oli kahdeksan aamulla. Thomas näki vaunut keittiön ikkunasta ja juoksi ulos. Vanhemmat hyvästelivät hänet ja niin hänen koulupäivänsä alkoi. Kärryissä oli paljon hänen ikäisiä lapsia ja hän näki erään erittäin kauniin punatukkaisen tytön jonka vaaleat silmät saivat Thomasin aivan ihastuneeksi. Tytön vieressä oli vapaa paikka ja Thomas kohteliaasti kysyi saisiko hän istua tähän ja kaunis tyttö antoi luvan ja näin Thomas tutustui tulevaan vaimoonsa Polly Morganiin.

Kotona Andrew oli löytänyt vanhan maalaustelineensä. Hän muisti kuinka nuorena poikana isä oli opettanut hänet maalaamaan. Nyt hän innoissansa tarttui pensseliin ja alkoi maalaamaan mielensä kuvia.

Patsy Morgan tuli kyläilemään, vaikkain tällä kertaa ilman herra Morgania. Patsy oli kova juoruamaan ja hänellä oli paljon kerrottavaa Estherille. Mutta oli muita syitäkin miksi rouva Morgan tuli kylään. Hänen miehensä oli pakottanut tämän pyytämään anteeksi liian tuttavallista käyttäytymistä ja paljastusta jota edes Esther ei ollut ehtinyt kertoa.

"Esther. Olen pahoillani viime kerran käyttäytymisestäni. Tarkoitukseni ei ollut sillä lailla huutaa ruokapöydässä." "Voi rakas Patsy, ei se mitään, ethän sinä voinut tietää että en ollut vielä kertonut herra Perrylle." Pian tämän jälkeen Patsy lähti kotiinsa tekemään päivällistä.

Thomas saapui iloisena kotiin. Läksyjä oli tullut ja apua hän pyytäisi niihin isältä tai äidiltänsä. Mutta eniten hänen mielessänsä pyöri kauniin Pollyn kasvot ja miten kauniisti tämä oli laulanut koulussa musiikintunnilla.

Lopulta Esther tuli poikansa apuun ja näin hän sai tehtyä läksyt nopeasti. Vanhemmat kyselivät häneltä kovasti mutta ihmettelivät kuinka vähän Thomas puhui vaikka yleensä tämä puhui hyvin paljon! 

Esther oli valmistanut päivälliseksi vain leipää, koska lihamuhennos oli loppunut ja rahaa ei ollut ostaa lisää.

"Rakkaani, mikset ole kertonut minulle raskaudestasi. Luulisi minun olevan ensimmäinen jolle kerrot!" " Rauhoitu. En kertonut koska en ollut vielä ehtinyt jutella kanssasi koska vietät joka päivä aikasi tuolla kasvimaalla!" Esther huusi. "Mistä sinä sitten ajattelit ansaita elantomme ja tämän rakkaan talon." Kyyneleet kohosivat Estherin silmiin. He eivät puhuneet mitään tämän jälkeen.

Pihalla Andrew purki vihaansa. Hän ajatteli miten kehnosti hänen vaimonsa käyttäytyi. Hän pelkäsi tästä tulevan kuin rouva Morgan jonka tavat olivat suorastaan häpeälliset. Hän ei todellakaan pitänyt rouva Morganista, eikä erityisemmin tämän miehestäkään Paulista koska tämä oli niin suorasanainen ja ilkeä. Vaimot eivät tienneet että hän ja herra Morgan olivat suunnitelleet että Thomas ja heidän tyttärensä Polly vihittäisiin. Mutta nyt hänestä tuntui että hänen poikansa ansaitsisi jotain parempaa kuin Polly Morganin.

" Rakas Esther. Anna anteeksi suuttumukseni tänään. Olen tosiaankin viettänyt paljon aikaani ulkona, mutta sen takia että perheemme pystyisi elämään." "Saat anteeksi. Minunkin pitää pyytää anteeksi huutamistani. Olen vain kaivannut seuraasi jo pitkään."

Silloin Andrew riisui vaimonsa vaatteet ja kaatoi tämän sängylle. "Rakastan sinua." Tämä lausahti. "Kuin myös" Esther kuiskasi.

*****

Aikaisin aamulla Estherin synnytys alkoi. " Andrew, lapsi syntyy!" Esther itki. Onneksi kätilö oli kutsuttu aikaisin ja niin he saivat terveen tyttären, Emman.

"Oi, sehän on tyttö!" huudahti herra Perry. "Niin on, hänen nimeksi tulkoon Emma Perry." Esther sanoi hiljaisesti. "Se on kaunis nimi, Emma Perry. Meidän tyttäremme" Andrew vastasi.

Lopulta tuli valoisaa, ja Esther ruokki pikku Emmaa. Tyttö oli hänen mielestänsä kaunis ja Esther odotti pääsevänsä puhumaan Patsyn kanssa. Mutta samalla Thomasin piti lähteä kouluun ja Esther näytti ennen tätä kaunista Emmaa hänelle ja sen jälkeen hyvästeli pojan ja toivotti hyvää koulupäivää.

Andrew sai ensimmäisen maaluaksensa valmiiksi. Hän ajatteli mitä maalaisi seuraavan kerran. Lopulta hän ajatteli pikkuista Emmaa, miten aurinkoiset kasvot tällä oli ja alkoi toteuttamaan mielikuvaansa kankaalle keltaisin ja oranssein värein.

Emma sai Thomasin vanhan kehdon ja lelut. Tyttö nukahti aivan yhtänopeasti kuin Thomaskin oli nukahtanut ja Esther oli tästä hyvin iloinen. Hän rakasti niin paljon tytärtänsä.

"Emma. Sinusta tulee vielä varmasti erittäin ihana ja kaunis tyttö." Esther leperteli.

Viime yö oli ollut hyvin pitkä ja vaivalloinen. Andrew oli koko aamuyön odottanut huoneensa ulkopuolella ja kuunnellut kuinka kätilö auttoi elämään Emman. Lopulta kun hän oli päässyt katsomaan tytärtänsä hän oli iloinen. Tyttö oli ollut niin kaunis ja tällä oli upeat kirkkaat silmät. Ja kaikista eniten hän oli iloinen koska oli päässyt paikalle kun lapsi syntyi. Esikoisensa syntyessä hän oli ollut rakentamassa tätä taloa ja saanut tietää kirjeessä olevansa isä.

Thomas oli edistynyt paljon koulussa. Hän osasi jo lukea ja kirjoittaa sujuvasti. Hän oli tutustunut entistä paremmin Pollyyn, ja oli ihastunut tähän.

Emman ja Thomasin ollessa muualla oli Estherillä mahdollisuus opiskella ruuanlaittoa, hän toivoi tulevansa paremmaksi kokiksi ja osaavansa tehdä monenlaisia ruokia. Esther ei ollut koskaan saanut mahdollisuutta käydä koulua koska pienellä paikkakunnalla mistä hän oli tullut ei ollut koulua tytöille, oli vain pojille, joten nyt hän otti vapaa-ajastaan kaiken irti.

Lopulta ilta saapui Whiteshireen ja Perryt menivät levolle.

 

Nonniin eli tässä oli eka osa , laittakaa ihmeessä kommentteja. Pahoittelen muuten että kuvat ovat aika isoja ja menevät sivupohjasta hieman huonosti, mutta yritän pärjäillä nyt näin.