Moi!

Tässä on nyt sitten vihdoin tämä osa Gustavin perheestä. Niinkuin huomasitte että osan tekemisessä meni paljon aikaa, ja luultavasti myöhemmissäkin osissa. Koulu kun on alkanut ei millään aika riitä tähän, mutta yritän kuitenkin saada osia tehtyä. Mutta enpäs tässä enempää kirjoita, hyviä lukuhetkiä! :)

 

 *

Gustavin perhe oli juuri saapunut heidän jokapäiväiseltä kävelyltä. Olihan päivä ollut aurinkoinen eli aivan loistava sää käydä hieman ulkoilemassa.

Perheeseen kuului Amos Gustav, Laura-Lydia Gustav (jota myöskin Lydiaksi kutsuttiin) sekä heidän tyttärensä Lily Gustav.

Gustavit olivat muuttaneet vain vähän aikaa sitten heidän uuteen sievään taloonsa, joka sijaitsi tietenkin Whiteshiressä. Perhe oli tutustunut jo kaupungin muihin asukkaisiin vaikka muutosta ei ollutkaan pitkä aika.

Perhe kuitenkin siirtyi nopeasti sisälle, koska Amoksen piti hoitaa taloutta ja etsiä heille lastenvahtia. Laura-Lydia ei tykännyt tästä että heille tulisi joku aivan uusi lastenvahti, kyllähän hän voisi itse hoitaa lapsensa. Mutta tässä hänen miehensä oli järkkymätön eikä suostunut siihen että hänen vaimonsa kasvattaisi itse heidän tyttärensä.

Laura-Lydia rakasti lastenhoitoa ylikaiken ja piti huolta että hänen pikku tyttönsä saisi kaiken minkä haluaisi, ja oppisi hyville tavoille. Kaikista eniten hän toivoi että Lily saataisiin hyviin naimisiin, vaikkapa kuninkaan poikien kanssa. Heillä olikin aika hyvät välit kuningas perheen kanssa, joten toiveet saattaisivatkin toteutua.

'

Alakerrassa, Amos oli siirtynyt soittamaan pianoa. Musiikki oli hänen intohimonsa, ja hän olikin todella musikaalinen. Yleensä Amos ja Laura-Lydia lauloivat duettoja yhdessä, vieraat rakastivat kun kuulivat heidän äänensä.

"Rakas, tässä on nyt tämän päivän lehti." Laura-Lydia sanoi

"Pistäisitkö rakas sen pöydälle, luen sen myöhemmin. Toivon että tänään löytäisimme vihdoinkin lastenvahdin. Sinä saisit enemmän vapaa-aikaa itsellesi, ja voisit vaikkapa kehittää ruuanlaittotaitojasi."

Laura-Lydia katsoi miestään hieman vihaisesti. Kuinka tämä kehtasikaan puhua hänen ruuanlaittamisesta.

"Voi kyllä. Mutta muista olen aina sanonut että pystyn kasvattamaan lapsemme aivan itse. Ja vapaa-aikaa minulla on paljon ja olen hyvä laittamaan ruokaa." hän tiuskasi miehellensä ja meni sohvalle lukemaan.

Luettuansa päivän uutiset Lydia aloitti itse etsimään lastenvahtia. Hänen onneksi lehdessä ei ollut ilmoitusta ja hän huokaisi helpotuksesta.

"Rakas vaimoni, alkaisitko jo valmistamaan päivällistä. Kello on jo venähtänyt paljon. " Amos sanoi.

" Kyllä. Lehdessä ei ollut ilmoitusta lastenvahdeista." Lydia vastasi.

"Sinä sanot noin aina. Mutta muista että tarkistan lehden ja en pidä valehtelusta. Me hankimme lastenvahdin ja se on päätetty."

Lydia huokaisi, asetti lehden pöydälle ja siirtyi keittiöön. Mies taas jäi soittamaan pianoansa. Hän oli kyllästynyt hänen miehensä puheisiin, hän toivoi olevansa itsekin mies. Elämä olisi helpompaa, saisi itse päättää mitä perheessä tapahtuisi välittämättä muiden sanoista.

Lydia rupesi valmistamaan ruokaa. Tänään heille oli kutsuttu vieraita, ja ruuan pitäisi olla hyvin valmistettua.

Lopulta vieraat saapuivat. Lydia meni toivottamaan kuningattaren tervetulleeksi.

"Voi hyvänen aika, näytät upealta!" Hän huudahti

"Voi kiitos. Sinäkin olet erittäin kaunis Lydia tänään." Kuningatar vastasi

"Ja sinäkin, olet upea Edith, mutta tervetuloa!"

"Kiitos. Emme olekkaan nähneet vähään aikaan, missä olet ollut?"

"Voi, olemme etsineet lastenvahtia ja muita työläitä asioita, en olekkaan ehtinyt käydä ostoksillakaan pitkään aikaan." Lydia sanoi.

Naiset siirtyivät sisälle, jolloin Amos meni tervehtimään kuningasta.

"Hyvää päivää. Ja tervetuloa!"

"Kiitos. Mukava taas nähdä näin pitkästä aikaa." Kuningas sanoi.

Miehet vaihtoivat kuulumisiansa hetken aikaa, kunnes siirtyivät sisälle naisten pariin.

"Tämä tikkapeli on loistava!" kuningatar nauroi ja heitti tikan.

"Pitäisiköhän meidänkin perheen valmistaa tuollainen tikkataulu. Voi kuinka voisin kuvitella että mieheni ei muuta enään tekisikään kuin heittäisi tikkaa" Edith sanoi

"Minulla on ollut tälläinen peli silloinkuin olin vielä nuori tyttönen. Pelasin aina tätä silloin kun asuin Ranskassa perheeni kanssa , ja lopulta isäni suuttui kun unohdin pianon soiton ja kielien opiskelun kun innostuin niin kovasti tästä, silloin pelini vietiin pois ja tämä onkin ensimmäinen kerta kun pääsen taas pelaamaan tätä!" Kuningatar sanoi innoissaan.

Naiset pelasivat vielä hetken kunnes miehet saapuivat sisälle. Silloin he siirtyivät vaihtamaan kuulumisia ja antoivat miesten pelata.

Ruoka olikin pian jo valmista. Lydia kutsui vieraat ruokapöytään.

"Minun on aivan pakko sanoa, mutta ruokasalinne on upeasti sisustettu." Edith sanoi

"Kiitos, mietin todella kauan miten sisustaisimme ruokasalin, ja oikenlaisia tapetteja ja kalusteita ei ollut helppo löytää." Lydia vastasi

Puhe siirtyikin nopeasti ruokaan, josta vieraat pitivät todella paljon ja pian myös lapsiin. Lydia oli iloinen huomatessansa kuningattaren kuuntelevan innoissansa, kun juttelu siirtyi naimakauppaan. Ehkäpä heidän tyttärestänsä tulisikin jokin kaunis päivä kuningatar...

Ruuan jälkeen, Lydia siivosi astiat ja alkoi puhumaan Edithille. "Haluaistko nähdä tyttäreni?" Lydia kysyi. " Voi se olisi ihanaa, kuinka vanha hän olikaan?" Edith ja Lydia siirtyivät yläkertaan jossa, Lydia esitteli pienokaisensa ystävättärellensä.

Kello olikin jo paljon ja oli vieraiden aika lähteä kohta tulisikin pimeä. Naiset hyvästelivät toisensa ja miehet toisensa ja niin he lähtivät hienoissa kärryissä kohti omia kotejansa.

Vieraiden lähdettyä, Amos meni tyttärensä luo katsomaan tätä.

"Oletpa sinä kaunis. Voisinpa vaikka vannoa että äitisi unelma toteutuu, ja sinusta tulee vielä kuningatar!" Tämä puheli

Tytön varalle olikin jo laskettu suuresti. Onneksi tämä oli vielä nuori ja ei ymmärtänyt itse vielä mistään mitään. Mutta kuinka paljon paineita hänelle myöhemmin tulisikaan vanhempien toiveista.

Lydia oli hyvin väsynyt koko päivästä. Vieraiden kutsuminen oli yllättävän raskasta varsinkaan kun heillä ei ollut vielä sisäkköä. Lydia pukutui yömekkoonsa ja siirtyi pedin puolelle.

Amos olikin jo sängyssä odottamassa häntä.

"Lydia rakas, puhuisimmeko hetken" hän sanoi.

"Mikä ettei" Lydia vastasi hieman hermostuneesti.

"Olit loistava tänään. Vieraat viihtyivät todella hyvin."

"Kiitos, mutta Amos minua väsyttää kamalasti." Lydia sanoi

"Olen miettinyt.. että meidän on aika yrittää lasta. Tarvitsemme perijän."

Lydia ei uskaltanut väittää mieheänsä vastaan, vaan antautui tämän tahtoon.

 

**

Lily olikin jo herännyt viideltä aamulla. Tyttö oli kova aamuvirkku. Lily oli ikäisekseen aika viisas lapsi ja erittäin kiltti, hänellä oli siis todella hyvä luonne, josta olisi paljon hyötyä hänelle.

Aamulla Laura-Lydia siirtyikin heti keittiön puolelle. Tänään hän valmistaisi miehellensä ihanan aamiaisen.

Syödessänsä aamupalaa Amos mietti mistä saisi työpaikan. Politiikka kiinnosti häntä paljon, ja Amos odottikin milloin töitä olisi tarjolla. Hän halusi tehdä työtä perheensä eteen niinkuin hänen isänsä. Amos tulikin rikkaasta perheestä, ja hänellä oli ollut monta veljeä. Hän oli itse isänsä lempipoika ja muut veljet olivatkin siitä kateellisia. Mutta entinen elämä oli jo unohdettu ja Amos keskittyikin nyt omaan perheeseensä.

Ylhäällä Lydia olikin jo Lilya hoitamassa. Tyttö vaati kovasti äitinsä huomiota, ja huomiota ei voinut olla Lydialta saamatta.

 

Lilyn oli jo aika mennä päiväunille ja niin Lydia nosti tyttärensä pinnasänkyyn ja suukotti tätä poskelle. Voi kuinka tyttö olikin jo kasvanut siitä kun hän synnytti tämän, Lydia ajatteli. Pian tämä olisikin jo kouluikäinen, ja he etsisivät tälle tulevaa sulhasta.

Sillä välin Amos oli peseytynyt ja siirtyi nyt lukemaan kirjoja. Hän löysi heidän pienestä kirjakaapista heti mieluista luettavaa.

Lilyn ollessa päiväunilla, Lydia alkoi siistimään tämän huonetta. Leluja oli lattialla ja syöttötuolikin oli likainen! Hän lupasi itselleen hankkivansa sisäkön heti kun hän olisi raskaana, ja ei jaksaisi hoitaa itse kotitöitä.

Lily ei kauaa nukkunut, kun äitinsä sähelsi huoneessa, ja niin tämä heräsi. Lydia nosti heti rakkaansa syliinsä ja asetti tämän syöttötuoliin. Tytön syödessä Lydia siirtyi alakertaan tekemään päivällistä.

Lydia valmistasi tänään kalaa, jonka he olivat ostaneet torilta. Lydia tunsi itsensä hyväksi vaimoksi, osasihan hän jo tehdä monia erilaisia ruokalajeja sekä hoitaa heidän pienokaistansa. Kuinka ylpeä Amos hänestä olisikaan!

"Lydia. Olen todella ylpeä sinusta, olet hoitanut tehtäviäsi todella hyvin." Amos sanoi hymyillen . "Et usko kuinka sanasi lämmittävät minua, Amos. Oletko huomannut kuinka paljon Lily on jo kasvanut!" Lydia vastasi miehellensä ja silitti tämän kättä . "Olen, meidän pitäisi jo miettiä kenelle naitamme hänet." Amos mietti.

Lydia jäi siivoamaan astioita, ja niin Amos meni yläkertaan katsomaan tytärtänsä. "Isin pikku tyttö! Oletpa sinä suloinen." Amos sanoi ja nosti Lilyn ilmaan. Lily ei osannut puhua, joten Amos päätti opettaa pienokaiselle muutamia sanoja.

 

Pian olikin jo myöhäinen ja Amos nukutti Lilyn. Sen jälkeen hän siirtyi makuuhuoneeseensa, Lydia odotti häntä jo sängyllä. "Me tarvitsemme perijän. En ole vieläkään raskaana." Lydia sanoi hermostuneesti.

Mutta Amos ei suuttunut vaan kellisti vaimonsa ja suuteli tätä. "Mutta pian on." Amos sanoi hellästi.

***

Aamulla Lydia heräsi kun Lily taapersi heidän huoneeseensa. "Lily, rakas, kuinka sinä oikeen pääsit kehdostasi." Lydia ihmetteli ja nosti tytön syliin.

"Kuinka nukuit?" Amos kysyi vaimoltansa. "Oikein hyvin.. mutta huomasin aamulla kuinka Lily oli huoneessamme.Miten hän on voinut päästä pois kehdostaan?" Lydia ihmetteli. Amos nauroi ja sanoi: "Voi tyttöämme, hän tietenkin kiipesi kehdosta!" "Mutta mistä Lily sellaista on oppinut!" Lydia vieläkin ihmetteli.

Lydia yritti opettaa Lilya puhumaan vielä enemmän. Tänään olisi tytön syntymäpäivät.  Viereisessä huoneessa Amos soitti pianoa hiljaisesti, ja kuunteli vaimonsa opetusta. Lily osasi vain vähän sanoja, ja Lydia näytti erittäin turhautuneelta.

Mutta Amos ei kauaa jaksanut pianoa soittaa vaan siirtyi pian sohvan puolelle päiväunille. Hän näki unta kuinka Lily kasvaisi ja nousisi valtaistuimelle...

Amos haki Lilyn yläkerrasta ja auttoi tätä puhaltamaan Lydian tekemästä kakusta kynttilät. Lydia hurrasi taustalla ja pian kynttilät olivat sammuneet.

****

(Huomaatte tuolla ylhäällä varmaan tuon laatikon, unohdin muokata tästä kuvasta alaspäin olevista tuon pois. En millään jaksanut muokata sitä enään uudestaan kuvista kun ne olivat jo latautuneet photbuckettiin. Pahoittelen.)

Aamu sarasti jo, ja Lily oli vaihtanut uudet vaatteet ja äiti oli laittanut hänen hiuksensa kiharoille. Tänään oli siis hänen ensimmäinen koulupäivä, ja hänen piti laittautua kauniiksi. Lilyltä oli kasvaessa kadonneet hänen kauniit kupariset kutrinsa, ja hiukset olivat tulleet tummemmaksi.

Lily ehti soittaa pianoa vain vähän aikaan kun hän jo kuuli koulukärryjen tulevan. Yhtään jännittämättä hän käveli ulos ja lähti kouluun.

"Huomasitko kuinka kaunis pikku Lily onkaan!" Lydia huudahti ja taputti miestänsä olalle. "Huomasin tietenkin, aivan äitinsä näköinen." Amos vastasi vaimollensa hymyillen.

Lydia huomasi saaneensa paljon ylimääräistä aikaa Lilyn kasvaessa. Hänellä riitti aikaa vaikka kuinka paljon. Lydia löysi uusia hyviä reseptejä hänen reseptikirjastaan. Pian hän kokeilisikin näitä ja kutsuisi taas vieraita.

Lydia alkoi soitella taas ystävillensä. "Edith, kuulitko jo, Lily on täyttänyt vuosia."Lydia huudahti innostuneesti. "Voi, onnea hänelle. kuinka sinä voit Lydia?" ja näin naiset jatkoivat keskustelua.

Pian puhelin taas soi mutta tälläkertaa soittaja ei ollut Lydialle. "Hei tässä kuningas. Minulla olisi asiaa miehellesi." kuului puhelimesta "Pyydän hänet heti tänne.Pieni hetki." Lydia sanoi kummastuneesti. Miksi kuninkaalla olisi asiaa hänen miehellensä juuri nyt?

Amos vastasi puhelimeen. Lydia kyseli kovasti mitä asiaa kuninkaalla oli ollut, mutta Amos sanoi sen olevan salaisuus ja että hän ei saa puhua siitä.

Lily oli päässyt koulusta. Hän vilkutti kaikille uusille ystävilleen. Koulussa oli ollu hänen mielestä kivaa,mutta tylsää. Miten ketään pystyi kiinnostamaan kaikki ne laskut sun muut Lily mietti.

"Isä. Sain paljon läksyä koulusta. Pystyisitkö auttamaan minua niissä?" Lily kysyi isältänsä. "Voin tietenkin. Eihän minulla tässä muute tekemistä olekkaan." Amos sanoi ja auttoi tytärtänsä.

Ilta saapui. Amos ja Lydia lukivat huoneessansa kirjoja. "Amos.. en ole vieläkään raskaana." Lydia sanoi hiljaa.

"Meidän pitää vielä yrittää. Perijä pitää saada." Amos sanoi hieman vihaisena. "Olemme jo yrittäneet kauan mutta et ole tullut raskaaksi" hän jatkoi.

"En tiedä mikä minulla on. Tänään me saamme lapsen alulle." Lydia sanoi itsevarmasti ja pisti kirjan pois.

Lilykin siirtyi hänen makuuhuoneeseensa. Tyttö oli saanut aivan itse päättää minkälaiseksi huone sisustettaisiin.

****

Lydia nousi kylvystä ja yhtäkkiä häntä alkoi pahoinvoimaan. Lydia melkein oksensi mutta sai jotenkin itsensä pidätettyä oksentamasta. Hän oli nyt varma että hän olisi raskaana!

Lydiaa väsytti todella paljon. Vauva vei hänen voimiansa niin paljon, Amos ei vielä tiennyt lapsesta, mutta pian varmasti tietäisi koska Lydia ei ikinä nukkunut päivällä tai voinut pahoin aamulla.

Heti herättyään Lydia alkoi valmistamaa päivällistä. Lily oli mennyt jo kouluun ja Amos luki olohuoneessa kirjoja.

Edith ja Harvey Mitch olivat tulleet kylään. "Edith, ihana nähdä pitkästä aikaa.." Lydia huudahti ja suuteli tätä poskille. "Älä muuta sano. Kuinka te voitte nykyään" Edith kysyi kohteliaasti. "Erittäin hyvin, kiitos kysymästä. Entäpä te?" Lydia sanoi.

"Erittäin hyvin myös." Edith vastasi ja esitteli miehensä Lydialle joka kohteliaasti kätteli tätä vaaleansini silmäistä miestä. Voi kuinka komea mies Harvey olikaan, Lydia aivan punastui katsoessaan tätä silmiin.

Vieraat kävelivät Gustaveiden puutarhassa hetken aikaa. Mutta he eivät voineet viipyä kovin pitkään koska kotona heitä odotti Stella  niminen tytär joka tarvitsi hoitoa.

Toinen päivä koulussa oli Lilyn mielestä vielä parempi kuin eka päivä. Hän viihtyi kavereidensa kanssa todella hyvin ja huomasi muiden tyttöjen pitävän häntä heidän esikuvanaan. Tämä antoi Lilylle paljon itsevarmuutta.

"Miten koulussa menee, Lily?" Amos kysyi päivällisellä "Isä, minulla menee todella hyvin. Olen saanut erittäin paljon uusia kavereita ja he pitävät minusta aika paljon." Lily sanoi hymyillen. Amos oli ylpeä tyttärestään ja alkoi uskoa tämän saavan loistavan elämän.

Illalla Lydia huomasi hänen vatsansa kasvaneen, huomenna hän kertoisi miehellensä lapsesta.

Niin Gustavit menivät nukkumaan ja odottamaan seuraavaa päivää.

*

Tässä oli nyt tämä osa. Huomasitte varmaan että kirjoittamisessa meni aika kauan... osia ei siis luultavasti koskaan tule tiheään tahtiin, mutta varmaan tämä on kuitenkin parempi kun ei mitään :)