Hei! Tässä on nyt toinen osa, kertoo Morganin perheen (kauppiaiden) elämästä!

(kuvia n. 100)

*

 Perryjen naapurit, Morganit olivat jo kauan asuneet Whiteshiressä. Patsy ja Paul olivat menneet naimisiin hyvin nuorina, ja heille oli jo pari vuotta myöhemmin siunautunut tytär, Polly Morgan. Herätessänsä aamulla Patsy oli huomannut ulkona olevan aivan loistava ilma ja oli vienyt heti Pollyn nauttimaan ulkoilmasta. "Voi että kun on kaunis ilma, vai mitä Polly! Isäsi pitäisi aivan kohta alkaa kyntämään kasvimaatamme, mutta sen aikaan voimme leikkiä tässä." Patsy sanoi.

Sisällä Paul luki kirjaa. Hän piti kirjoista, enemmän kuin mistään muusta. Paul oli aika hiljainen, hän ei hirveästi koskaan puhunut, monet väittivät hänen ennen olleen puhelias mutta naidessansa Patsyn vastoin isänsä halua, oli tämä muuttunut hiljaiseksi. Mutta kukaan ei ollut varma oliko tämä väite totta.

Paulin unelma oli pieni ostospuoti heidän omalla piha-alueella, mutta tällä hetkellä varat olivat niin vähissä että hän tyytyi viljelemään. Hänen vanhempansa olivat kuolleet jo ajat sitten, jolloin Paul oli perinyt Morganin suvun perintötilan. Tila oli aika pieni, mutta sievä. Tila määräytyisi hänen kuolemansa jälkeen pojalle jota he eivät olleet kyllä vielä saaneet, mutta tämä ei haitannut Paulia kovin paljoa. Paul piti tyttärestänsä oikein paljon, ja teki usein tälle lahjoja joista Polly piti kovasti.

Patsy vei Pollyn sisälle. Hänen pitäisi pian alkaa valmistamaan aamiaista, mutta sitä ennen hän hoiti tytärtänsä. "Polly, pian sinä oletkin jo kasvanut lapseksi. Miten aika voikaan kulua näin nopeasti!" Patsy sanoi.

Lopulta Patsy lähti ja Polly jäi yksin harjoittelemaan pianon soittoa. Pianon soitto oli hänen lempipuuhaansa, ja pieni vaalea piano oli hänen lempiasiansa myöskin. Osittain myös siksi että Isä, oli tehnyt sen Pollylle.

Patsy olikin jo siirtynyt perinteisesti tähän aikaan keittiöön laittamaan aamiaista. Ruan laittaminen oli hänestä mukavaa, vaikkakaan hän ei ollut vielä kovin hyvä siinä. Patsyllä oli jo joitakin hyviä reseptejä ulkomuistissa, joita hän usein käytti.

Aamiaisen ollessa valmista, huusi Patsy miehensä syömään. Hän oli tottunut syömään yksin koska Paul tuli yleensä vasta silloin syömään kun hän oli jo lopettanut. Tämä ärsytti Patsyä kovin, mutta hän ei koskaan uskaltanut huutaa miehellensä, koska pelkäsi tämän hylkäävän hänet ja Pollyn.

Patsy alkoi siivoamaan sotkujansa, ja kuuli kuinka miehensä käveli sisään hyräillen. Tänään olisi aika puhua eräästä asiasta mikä oli kaivertanut Patsyn mieltä jo pitkän ajan.

Hyräily lakkasi ja Paul astui ruokasaliin.Hän suorastaan juoksi ruokailupöytään ja söi hyvin ahnaasti ruoan melkein sekunnissa.

"Patsy, voinko jättää lautasen tähän, voisitko myös tiskata sen?" Paul kysyi " Tietenkin voin. Kulta, voisimmeko puhua?" Patsy kysyi "Eikö se voisi odottaa hieman myöhäisempään?Minulla on juuri nyt paljon tekemistä enkä ehdi kuunnella mitään jonninjoutavuuksia." Paul vastasi

"Tietenkin. Puhumme silloin kuin sinulle sopii." Patsy vastasi pettyneenä.

Lopulta Patsy saattoi siirtyä olohuoneeseen tiskaamisen jälkeen. Hän oli saanut vanhemmiltansa häälahjaksi ompelukoneen. Nyt se vasta pääsikin kunnolla käyttöön, koska Polly oli kasvanut eikä tätä tarvinnut enään koko ajan vahtia jolloin Patsy sai omaa aikaa. Nyt hän ompeli Pollylle isompia vaatteita, koska pian tämä kasvaisi lapseksi.

Perheen nuorin oli juuri herännyt ja se merkitsi huutoa. Pikku Polly oli tottunut saamaan tahtonsa läpi, joten tämä aina herätessänsä huusi niin kovaa että äiti tulisi varmasti ja nostaisi hänet pois kehdosta. Eikä kauaa kestänyktään kun Patsy oli jo ylhäällä hoitamassa pikkuistaan.

" Hei täällä Paul Morgan soittelee. Muistatko vielä minut, kävimme teillä päivällisellä." Paul kysyi. "Tottahan toki muistan!" Esther vastasi.

"No, minua on jäänyt vaivaamaan eräs asia. Se kun vaimoni paljasti raskautesi!" Paul melkein kuiskasi. "Voi, herra Morgan ei sinun olisi tarvinnut välittää asiasta, ei se minua häirinnyt, omapahan oli vikani kun en ollut sanonut aikaisemmin miehelleni lapsesta."

Heidän puhellessansa vielä hetken tuli Paul tulokseen, että hänen vaimonsa pitäisi mennä pyytämään anteeksi Perryiltä. Toisaalta hän koko jotakin outoa mielihyvää siitä että Perryt riitelivät.

 Iltapäivällä Patsy teki päivällisen. Hän oli pyytänyt Paulia tulemaan samaan aikaan syömään kuin hän, koska heidän oli puhuttava asiasta joka askarrutti Patsyn mieltä.

"Tämähän on samaa ruokaa kuin lounaallakin!" Paul huusi. "Onko sillä väliä? Paul, meillä ei ole varaa syödä joka päivä montaa erillaista annosta, ja sinä tiedät sen!" Patsy vastasi.

Paul ei vastannut tähän enään vaan tyytyi syömään ruokaa nenäänsä nyrpistäen. Tämä suututti Patsyä.

Mutta hän ei aikonut näyttää suuttumustaan miehellensä. Hänellä oli aivan liian tärkeätä asiaa, ja silloin ei kannattanut suututtaa Paulia.

"Anteeksi. En olisi saanut noin kiivastua, huomenna saat parempaa päivällstä.Mutta meidän pitäisi nyt puhua asiasta mistä yritin aikaisemmin puhuakkin." Patsy sanoi.

"Ei se mitään. Kerro asiasi." Paul vastasi.

"Niinkuin hyvin tiedät, meillä ei ole perijää.."  "Voi ei. Etkai sinä ole huolissasi siitä, Patsy!" Paul sanoi.

"Voi kyllä olen! Tiesvaikka kuolisit huomenna ja minä ja Polly joutuisimme elämään kadulla!" Patsy huudahti.

"Rakas, lupaan että saat perijäsi aivan pian" Paul sanoi.

Yhtäkkiä alkoi salamoimaan. Yöstä tulisi siis myrskyinen.

Patsy kuuli ylhäältä itkua. Juostessaan ylös hän nosti Pollyn syliinsä ja rauhoitteli tätä.

"Se on vain ukkonen, sinulle ei tapahdu mitään pahaa! Pysyt vain sängyssäsi ja nukahdat niin et edes huomaa salmointia." Patsy kuiskasi Pollylle

Lopulta tyttö nukahti ja Patsy meni kylpyyn.

Paul odotti huoneessa vaimoansa ja lopulta tämä tuli kylvystä.

"Patsy. Tulisitko tänne." Paul sanoi ja kietoi kätensä vaimonsa ympärille.

**

Herätessänsä aamulla jo kello viisi , Patsy toivoi olevansa raskaana. Hänen yönsä oli ollut ihana, tästä päivästä tulisi aivan varmasti hyvä! Hän käveli hiljaisesti vaatekomerollensa ja vaihtoi vaatteensa, Paul ei saisi vielä herätä.

Syödessään aamiasta, Patsy huomasi taas istuvansa yksin pöydässä. Mutta sitten hän huomasi pihalla miehensä joka hoiti heidän kasvimaatansa tunnollisesti ja tämä sai Patsyn tajuamaan miksi hänen miehensä tuli syömään hieman myöhässä, kun hän oli jo valmis.

 

"Näistä tulee vielä hyviä tomaatteja!" Paul ajatteli.  Puutarhan hoidosta oli tullut hänen mielipuuhaansa vaikka hän oli ennen pitänyt vain kirjoista.

Patsy taas hoiti yläkerrassa Pollya joka oli vihdoinkin oppinut pitämään kylvyistä! Patsy oli helpottunut ettei hänen tarvinnut enään repiä tyttöä kylpyyn! Polly oli oppinut myös puhumaan jo hiukan eikä heille ollut niin paljon vaikeuksia ymmärtää mitä tämä halusi.

"Hei onko siellä Esther?" Patsy kysyi.

"Kyllä! Hei vain Patsy!" Esther vastasi.

"Voi emme olekkaan puhuneet pitkään aikaan! Minun on pitänyt soittaa sinulle aikaisemmin mutta kiireistäni en ole ehtinyt."

"Ei se mitään. MInunkin on pitänyt soittaa sinulle, mutta niinkuin sanoit en minäkään ole millään ehtinyt."

"Ja minun on pitänyt kutsua teidät jo pitkään päivälliselle, ja toivoisin että saapuisitte huomenna , jolloin pitäisimme samalla myös Pollyn syntymäpäiväjuhlat."

Naiset puhuivat vielä hetken, kunnes Patsy siirtyi siivoamaan koko taloa vieraiden takia.

Paul oli taas löytänyt uuden harrastulsen. Tällä kertaa maalaamisen jossa hän ei kylläkään ollut vielä kovin hyvä.

Ilta tuli, ja pitkästä aikaa Paul meni tyttärensä luo. Hän nosti tämän kehdosta.

"Polly, huomenna on suuri päivä!"

"Isi, miksi huomenna on suuri päivä?"

"On sinun syntymäpäivät. Meille tulee vieraita."

Paul nukahti nopeasti. Huomenna hänen tyttärensä kasvaisi isoksi tytöksi ja aloittaisi koulun käynnin ja rahatilannekkin oli parantunut. Tämä tarkoitti että hänen unelmansa ostospuodista saattaisi pian toteutua.

***

 

Aamutoimien jälkeen Patsy soitti heti Perryille monelta he pitäisivät juhlat. Tämän jälkeen Patsy kiiruhti keittiöön valmistamaan syntymäpäiväkakkua jonka pitäisi onnistua täydellisesti.

"Esther, mitä sinä täällä jo nyt teet, juhlat alkavat vasta illalla?" Paul kysyi.

"Voi, en minä sitä, olin vain pienellä kävelyllä ja pysähdyin tähän hetkeksi lepäämään." Esther sanoi.

"Mitä teille muuten kuuluu, en ole kuullut mitään teistä pitkään aikaan."

"Hyväähän minulle kuuluu. Ja anteeksi, lasten ja kodin hoitaminen on vienyt aikani suuremmaksi osaksi, joten en ole milläään ehtinyt pitää yhteyttä sinuun."

Pian he hyvästelivät ja Paul siirtyi takaisin puutarhansa pariin.

Vieraat saapuivat ja oli Pollyn aika puhaltaa kynttilät. Patsy katsoi hymyillen vierästä kun tyttö puhalsi kynttilät. Juhlat eivät kestäneet pitkään, koska Perryjen piti lähteä aikaisin.

Patsy näytti Pollylle puvun, jonka hän oli tehnyt itse tytölle kun tämä kasvaisi. Pian Polly pukikin sen päällensä ja kiitti äitiänsä. Sen jälkeen Patsy viellä avusti Pollyä ompelukoneen käytössä. Tyttö aloitti heti ompelemisen, ja huomasi sen olevan hauskaa. Sillä hetkellä Polly päätti että hänestä tulisi vielä joku päivä Whiteshiren paras ompelija.

Patsy ja Paul lukivat olohuoneessa. Paul oli iloinen päästessään vihdoin kirjojensa pariin. Patsy taas opetteli uusia reseptejä kokkikirjastansa, eihän hän voinut aina tehdä vain sitä samaa vanhaa ruokaa.

Polly asteli uuteen huoneeseensa ja kömpi heti sänkyyn. Häntä väsytti kamalasti ja huomenna olisikin jo hänen ensimmäinen koulupäivänsä ja silloin ei kannattanut olla rättiväsynyt. Hän nukahtikin nopeasti ja näki unta itsestänsä ompelemassa kauniita mekkoja aatelisnaisille.

 

Patsyn mennessä nukkumaan, hän huomasi olevansa vihdoinkin raskaana! Hän kertoisi heti huomenissa miehellensä tästä.

****

Heti herättyään Polly petasi sänkynsä ja kiiruhti alakertaan syömään aamiaista. Koulu alkaisi kahden tunnin päästä, ja rattaat koululle tulisivat jo tunnin päästä!

Sitten rattaat tulivatkin jo. Polly asteli sisään hymysuin ja sai heti ystäviä naapurustosta.

Kotona Patsy pesi astioita ja odotti miestänsä. Voi kuinka hän odottikin odottavansa poikaa! Patsyn unelma oli aina ollut vain kaksi lasta, ja jotenkin hän toivoi tämän olevan viimeinen.

Lopulta Paul tuli keittiöön.

"Paul. Minä odoton lasta.." Patsy aloitti. Paul katsoi häntä tarkkaan ja silitti pientä kohoamaa Patsyn vatsan kohdalla.

"Toivottavasti se on poika. Koska, olen halunnut jo sanoa tämän kauan.Mutta toivoisin että meillä olisi vain kaksi lasta."

"Voiko tämä enään paremmin mennä! Minä toivon aivan samaa!"

Pihalla Patsy näki naapurinsa, herra Perryn. He tervehtivät toisiaan kohteliaasti ja vaihtoivat kuulumisia.Puhumista riitti, olihan jo kaikenlaista tapahtunut, esimerkiksi Patsyn raskaus. Andrew ei voinut kuitenkaan kauaksi aikaa jäädä, vaan lähti melkein heti kotiinsa.

Patsy nukahteli koko ajan, raskaus vei paljon hänen voimiansa. Hän näki unta siitä ostospuodista mistä he olivat puhuneet jo jonkin aikaa miehensä kanssa ja unelmoi kuinka he sitä hoitaisivat.

Polly saapui kotiin koulusta, mukanansa pino läksyjä ja uusia koulukirjoja. Paul joutuikin heti auttamaan tyttöä läksyissä, koska Patsy oli aivan liian väsynyt noustakseen sohvalta. Isän avulla läksyt tehtiin nopeasti ja molemmat saivat siirtyä omiin askareihinsa.

Patsy alkoi valmistamaan päivällistä. Hän oli oppinut erään todella hyvän reseptin ja nyt se pääsikin jo käyttöön.

Patsy tarjoili ruaan pöytään ja huusi Paulin ja Pollyn syömään.

"No, kerroppas hieman ensimmäisestä koulupäivästäsi, Polly?" Patsy kysyi.

"Voi, koulussa oli aivan mahtavaa. Opin paljon uusia asioita ja sain paljon kavereita." Polly vastasi.

"Ruokasi oli todella hyvää." Paul sanoi ja silitti vaimonsa poskea.

"Kiitos. Huomaatko Paul, mahani on kasvanut todella paljon. Uskon että lapsi syntyy pian."

"Toivotaan vieläkin että se olisi poika, mutta kulta menisimmekö yläkertaan..?"

Yhtäkkiä yöllä Patsyn vatsaan alkoi sattua ja hän tajusi että synnytys oli alkanut. Paul heräsi heti auttamaan vaimoansa synnytyksessä ja kätilökin ehti paikalle ajoissa.

Pian Patsyn käsissä olikin jo pieni poika, joka sai nimeksensä Marco Morgan.

Paul kävi katsomassa Pollya joka ihmetteli mitä tapahtui.Paul kuiskasi tyttärensä korvaan:

"Sinulla on nyt veli. Mutta nuku nyt vain, näät hänet huomenna."

Patsy katseli pikkuistansa ja ajatteli että siinä oli hänen viimeinen lapsensa. Hän peitteli pojan ja siirtyi itse nukkumaan, huomenna olisi uusi päivä ja hänen piti pitää päivällis kutsut poikansa takia.

*****

Tänään oli launtai. Eli Pollyllä ei ollut koulua. Aamiaisella äiti oli kertonut että tänään tulisi vieraita päivälliselle ja käski Pollyn siivoamaan kotia. Äiti itse meni lepäämään, olihan hän vieläkin väsynyt raskaasta yöstä. Polly oli päässyt heti aamusta katsomaan veljeänsä ja oli iloinen että äiti antoi hänen pitää pikkuista sylissä ja halata tätä.

Paul hoiti kasvimaatansa ja ajatteli että olipa hänellä käynyt hyvä tuuri. Pian hän alkaisi rakentaa ostospuotiansa ja näin hän pääsisi toteuttamaan unelmaansa. Ja hänellä oli nyt perijä, eikä tarvinnut pelätä mihin Polly ja Patsy joutuisivat hänen kuoltuansa.

Pian vieraat saapuivatkin, ja perhe meni ottamaan heidät vastaan.

Ruokapöydässä perheet juttelivat keskenään lapsista.

"Olen ajatellut että Polly ja Thomas olisivat aivan loistava pariskunta." Paul sanoi

"Kyllä. Olen ajatellut aivan samaa ja toivoisinkin että heidät naitettaisiin toisillensa." Andrew vastasi.

Naiset kuuntelivat vierestä kuinka heidän lapsensa naitettaisiin, ja tämä ärsytti varsinkin Patsyä, joka halusi lapsensa menevän naimisiin rakkaudesta. Mutta hän ei voinut estää miehiä ja toivoi vain Patsyn pitävän Thomasista.

Lopulta lapsetkin kutsuttiin pöytään syömään. Patsy huolehti aivan turhaan tästä naimakaupasta, koska Thomas ja Polly tulivat oikein hyvin toimeen keskenään, ja rakastuisivat aivan varmasti myöhemmin toisiinsa.

Ruokailun jälkeen Polly ja Thomas siirtyivät ulos leikkimään ja juttelemaan.

"Polly. Minä taidan pitää sinusta." Thomas sanoi.

"Oikeasti? Voi Thomas, minäkin olen pitänyt sinusta siitä saakka kun tapasimme rattaissa.." Polly sanoi.

Tämän jälkeen Polly ja Thomas halasivat, tietämättä siitä että heidän tulevaisuutensa oli jo päätetty.

ie

 Morganit hyvästelivät vieraansa jotka lähtivät kotiinsa. Päivällinen oli onnistunut erittäin hyvin ja he olivat myös saaneet aikaan naimakaupan! Ja pian heillä olisikin jo ostospuoti eivätkä asiat voineet enään paremmin mennä.

*

Nonniin, eli tässä oli tämä osa. Ensi kerralla onkin jo aatelisten vuoro.